Hei teppo 105, ymmärsinkö oikein, ettet vakuuttunut Kanadan aurinkokyläkokeilusta? Ilmeisesti siellä kustannukset kuitenkin nousivat liian korkeiksi kun ei vastaavia kyliä tietääkseni ole pahemmin lisää rakennettu.
Ihailtavaa aloitteellisuutta ja kokeiluhenkeä tuo tekemäsi varaajakoe! Ja mukava kuulla että varsin lähelle laskelmaa pääsit. Vesi on ilman muuta ominaislämpökapasiteettinsa takia paljon maata tehokkaampi lämpövarasto. Suurin osa maailmalla tehdyistä kausivaraajakokeiluista käsittääkseni on käyttänyt vettä. Käsittääkseni ongelma noissa ovat puhtaasti kustannukset (tai niitä kustannuksia aiheuttavat erilaiset tekijät, jos tarkkoja ollaan). Vaikka itse varaajan vesieristeen ja lämpöeristeet saisi järkihintaan, niin jo yksin asennustila tulisi maksamaan aika tavalla eli käytännössä enemmän kuin energiakaivo, siis jos puhutaan pientalon lämmöntarpeen tyydyttämisestä (mainitulla lämpötilaerolla).
Helpointa olisi käyttää valmiita isoja vesivaraajia. Tyypillisen energiakaivon hinnalla (n. 6 000 euroa) saanee enintään 8 000 litraisen varaajan (Virosta). 8 000 litrainen varaaja ei varsinaiseksi kausivaraajaksi riitä ellei sitten ideana ole lämmittää varaajan lämpöhäviöillä kämppää. Tuollaisen teräksisen varaajan voi toki lämmittää liki 100-asteiseksi, jolloin lämpötilaeroa saisi enemmän. Kun lisäksi huomioidaan muut lämmönkeruujärjestelmään tarvittavat komponentin ja niiden asennuskustannukset, suunnitelutyöstä puhumattakaan, niin halvemmaksi tulee hankkia se energiatehokkaaseen pieneen omakotitaloon kannattamattomaksi tuomittu mlp ja energiakaivo.
Maan simulointia varaajana on harmillisen mutkikasta laskea. Ei meikäläisen taidoilla onnistu. Netissä näkemäni simuloinnit on tehty tietokoneella ja niissäkin tehty erinäisiä yksinkertaistuksia rankalla kädellä. Simuloinneissa pitäisi huomioida pohjaveden sekä pintavesien liikkuminen energiakentän kautta, mikä varmaan on yksi syy ettei vastaan ole tullut juuri mitään yleistyksiä aiheesta. Oikeastaan vain yksi, että lämpörintama etenisi maassa metrin verran kuukaudessa (tässä
blogissa).
Toinen itseäni mietittänyt epävarmuustekijä liittyy maan lämmittämisen turvallisuuteen. Lämpimässä mikrobit voivat paremmin, joten voisiko tästä aiheutua jotain ongelmia, esim. pohjavesien pilaantumista. Tässä mielessä turvallisempaa olisi eristää lämpövaraajana toimiva maatilavuus, mikä tosin nostaisi kustannuksia radikaalisti.
Viime aikoina olen alkanut kallistua kausivaraajan suhteen siihen, että se voisi toimisi maalämpöpumpun pintakeruuputkiston käytön mahdollistajana pienellä tontilla eli rakennetaan tontin kattava lämmönkeruuputkispiraali ja rakennetaan talo päälle tontin reunaan siten, että sen eteläseinä ja piha edustalla saisivat mahdollisimman paljon aurinkoa. Aurinkokeräimenä toimisi piha eli lämmönsiirtonestettä kierrätettäisiin putkistosa 24/365, jolloin tontin maa lämpenisi kauttaaltaan, siis myös talon ja routaeristeiden alta. Mikäli järjestelmään liitettäisiin varsinaiset aurinkokeräimet, niin niiden ylijäämätuoton voisi dumpata myös maahan ja siten välttää lämmönsiirtonesteen kiuhuminen ja siten ennenaikainen vanheneminen. Kalliimmaksi tämäkin toki tulisi kuin mlp+energiakaivo.