Tässävaiheessa kannattais kerrata mitä järjestelmältä odotetaan kokonaisuutena, eli pitäis miettiä jonkinlainen algoritmi miten järjestelmä toimii.
Jokaisella lienee oma käsitys halutaanko maksimoida kuumanveden määrää vai maksimoidaanko tuotto kilowatteina, molempia ei taida saada?
Merkittävimmäksi tekijäksi tulee kiertopumpun toiminta, pumppuhan pyörii aina kun keräimellä on kuumempaa kuin varaajan pohjalla mutta pyöriikö osanopeudella vai täysillä? Yksi vaihtoehto vois olla että pyörii jollain osateholla ja sole antaa erilämpöistä vettä paisteesta riippuen, silloin hyvä kerrostaja on must. Toinen äärimmäisyys vois se että pumppu pyörii termarin ohjaamana vaikka siten että kytkeytyy silloin kun keräimeltä on saatavissa yli 70 C ( tai jotain ) vettä.
Vähemmän tärkeitä juttuja sitten miten nuo lämpöset "kotiuttaa", kyllä ne sinne varaajaan jää melkein miten vaan kuten sam123 rivienvälissä totesi. Hiukan makuasia haluaako sataprosenttisen kerrostuksen, 60 C, 70C, 80C tai 90 C yläkerrokseen vai kerääkö pyttyyn haileenpaa esilämmitysvettä.
Vaihtovenat varmaan ihan hyviä ja helposti huollettavia, hiukan enemmän putkihommia ja reikähärveli lienee jotakuinkin huoltovaapaa sekä halvempi toteuttaa.
Reikäpeltiputkispiraalin keksijänä hiukan vielä hehkutan ( haittaks.. ), eli spiraalin tekisin hiukan kartioksi, siten että kapenee virtaussuunnassa. Omassa "supervaraajassa" olis kaksi kartiota vastakkain ja syöttö siihen keskelle.
Virtauslaskijalle pohdittavaa minkälainen kartio olis sopiva jos virtaus on vaikka 500 l / h, dT 40 C ja yksi kartiospiraali em. mitiolla ( 5 mm reijät, 40 % alasta, 10 mm kierrosvälyksellä, 6 kerrosta, 1000 mm pituus).
Mutulla: kartion ohuenpään sisämitta 2 cm ja laajemmanpään sisämitta 7 - 8 cm.