Itellä jäänyt purkaustestit tekemättä. Vesiakun kapasiteettia voi arvioida ominaispainojen perusteella. Noisssa ikääntyneissä akuissa ominaispainot ei nousseet standarditasolle eli johtopäätelmä oli että osa kapasiteetista oli menetetty. Osa lyijysulfaatista ei siis enää pelkistynyt hapoksi ja lyijyoksidiksi.
Geeliakusta ei oikein saa ominaispainoa mitattua, pitänee joskus joltain kemistiltä kysyä miten geelistä saisi verrannolisen ominaispainolukeman nestemäiseen happoon nähden.
Elektroniikan rakentajilla on tusinoittain "desulfaattori"-kytkentöjä, joissa suurella taajuudella yritetään sulfaattia purkaa.
Sulfaatilla on erilaisia fyysisiä olomuotoja kuten vaikkapa lumella/jäällä vaikka kemiallinen kaava on sama. Mitä pidemmälle sulfaatti on kiteytynyt sen isomman energian sulfaattimolekyyli tarvii hajoamiseen. Ilmeisesti hillitön ylilataus hajottaa sulfaattia pikkasen enemmän kuin tavan laturi ja akkua saa siten hiukan elvytettyä.
Takaraivossa pyörii ajatus härpäkkeestä, jolla sais akkuun vaikka 100 kertaisen virtapiikin pari kertaa sekunnissa, siinä sais sulfaattipallerot kyytiä.
Onneks työmäärä on olematon, lähinnä vaan odottelua aina pikkupuuhien jälkeen
Johonkin se "testilabororio" on perustettava ja jonkinlainen riskien hallintajärjestelmä oltava hazardien varalta. Muutaman kerran on hapot kiehahtaneet yli ja hitaasti mutta varmasti tekivät tuhojaan. Sattumoisin oli tuhka-astia vieressä ja sillä sai aika hyvinkin happoa neutraloitua.