Pike sanoi:
Olisiko järkevää etsiä paneeleille oma laturi ja tuulimyllylle oma laturi vai yhdistää kaikki yhden tuohon soveltuvan laturin taakse ?
Tosiaan olen aikoinaan saanut tuollaiset tarvikkeet käsiini ja haluaisin hyödyntää niitä saaressa sijaitsevassa mökissä, etäisyydet vaan ovat sitä luokkaa että ajatuksena olisi käyttää 240V laitteita ja tuoda mökiin virta 240V jännitteisenä jolloin säätimet ja akut sijaitsisivat myllyn ja paneelien läheisyydessä.
Tarvittaessa on ajatuksena lisätä akkukapasiteettia vielä yhdellä akulla jos tarve vaatii.
Itselläni ei ole aiempaa kokemusta säätimistä ja eri vaihtoehdoista.
Joten hyviä ehdoituksia otetaan vastaan...
Järkevintä olisi teknisesti jättää varsinaiset akut kokonaan pois myllyn ja paneelien luota ja laittaa akkujen sijaan riittävän suuret (super-) kondensaattoriparistot, joiden kestoikä on monikertainen akkuihin nähden. Säädin voisi sitten olla yksinkertainen ylijännitteen purkaja (periaatteessa zener-diodi, käytännössä zener-diodin ohjaama järeään jäähdytyslevyyn kiinnitetty tehotransistori tai useampi, jotka estävät jännitteen liiallisen nousun, esim. 12 V:n laitteistolla yli n. 15-16V:n). Olen kokeillut vastaavaa suojaamaan polttomoottorin käyttämää 70A:n vaihtovirtalaturia akun irrottamisen varalle -- akun napoja voi räpsiä mielin määrin ilman jännitepiikkejä tuollaisen kanssa. Pienemmillä transistoreilla pärjää, jos laittaa sarjaan myös purkuvastuksia (jotka sitten eivät suojelu jännitteen nousulta yhtä tehokkaasti kuin puhdas transistori- tai zenerdiodikytkentä). Noita ylijännitesuojalaitteita voi kytkeä rinnakkain useampia lisävarmistukseksi.
Sopiva invertteri sitten käynnistyy, kun jännitettä on riittävästi ja katkaisee taas syötön, kun jännite laskee. Toiseen päähän voi sitten kytkeä automaattilaturin tai tavallisen. Kaikki invertterit ja laturit eivät sitten välttämättä toimi ongelmitta, kun jännite aina välillä katkeaa ja kytkeytyy hetken kuluttua takaisin, joten kokeilumieltä tarvitaan. Tuuligeneraattori vaatii tietenkin asiallisen jarrukytkennän ao. säätimineen.
Puoliksi varattua tavanomaista lyijyakkua voi sinällään varata jopa 1C:n mukaisella virralla, kunhan jännite ei pääse kasvamaan liiaksi (esim. 12V:n akulla latausjännite ei pääse nousemaan sanottavasti yli 14V:n). Tästä syystä akkua ei käytännössä pysty pilaamaan ylilatauksella, kunhan laturi pitää latausjännitteen aisoissa. Akun lähestyessä täyttä varausta latausvirta putoaa sitten itsestään akkukemian ansioista.