Ohessa muuten mielenkiintoinen julkaisu tavasta tehdä ammoniakkia sähkön avulla vedestä ja ilmasta erotetusta typestä,
https://orbit.dtu.dk/files/134381717/Untitled.pdf. Ideana on syklinen prosessi, jonka ensimmäisenä askeleena on sulan litiumhydroksidin elektrolysointi, tuloksena toiselta elektrodilta litiumia ja toiselta vesihöyryä ja happea. Tarvitaan myös seoskemikaaleja (jotka eivät juuri kulu) ja sopiva väliseinä kennoon. Elektrolyysikennon lämpötila on vajaa 600 astetta, mutta julkaisun mukaan elektrolyysi toimii luotettavasti ja hyvällä hyötysuhteella ilman muita sivutuotteita. Litium sitten sattuu reagoimaan suoraan puhtaan typen kanssa muodostaen litiumnitridiä jopa huoneen lämpötilassa. Kun tähän sekoitetaan vettä, tuloksena on suoraan ammoniakkia ja uutta litiumhydroksidia. Jälkimmäinen kierrätetään prosessin seuraavalle kierrokselle.
Valitettevasti natrium tai kalium eivät toimi tässä prosessissa (käsittääkseni). Kalsium voisi toimia, mutta sen elektrolysointi ja kierrättäminen on vielä astetta hankalampaa.
Ammoniakkihan olisi energian varastointiin erittäin mielenkiintoinen aine. Sitä voi varastoida paitsi nestemäisenä normaalissa ilmanpaineessa luokkaa -30 asteen lämpötilassa, vaihtoehtoisesti myös paineenalaisena nesteenä samanlaisissa teräspulloissa kuin nestekaasuakin tälle tyypillisissä säilytyslämpötiloissa. Sitä voi säilöä myös alle 70% vesiliuoksena, mistä aineen saa pois kuumentamalla kaasuna. Kaasu sitten käy dieselin tai hieman modifioidun kipinäsytytysmoottorin polttoaineeksi. Kattilassa sitä on hiukan hankala polttaa, mutta se soveltuu myös suoraan tiettyjen polttokennojen energialähteeksi. Lämpöarvo on noin puolet bensiinin lämpöarvosta per massayksikkö tai nestetilavuusyksikkö.
Eikö olisi vain yksinkertaisempaa säilyttää suoraan tuota tuotettua litiumia, tai muuta alkalimetallia, muistaakseni Li hydroksidiksi poltettuna 15 kWh/kg ja Na 3,4 kWh/kg? Tietty on hankalampi polttaa perinteisillä tekniikoilla (polttomoottori), mutta ei ole niin myrkyllistä, eikä tarvita lisäaskeleita tuotannossa. Eli paineenalainen, myrkyllinen ja helposti syttyvä kaasu (ammoniakki) vastaan pyroforinen (itsestään jopa ilmassa syttyvä) ja ei niin myrkyllinen kiinteä aine, tai hieman lämmitettynä neste, eli jokin alkalimetalli. Na sulamispiste taisi olla 90 asteen luokkaa. Tuon alkalimetallin voinee melko turvallisesti säilyttää lähes ilmatiiviissä muoviastiassakin, ja suojakaasuna voinee käyttää argonia vaikka pienellä ylipaineella.
Alkalimetallin reaktio veden kanssa tuottaa sitten vetyä, mitä voi sitten käyttää hieman muokatussa polttomoottorissakin (tavallisetkin tosin toimii, muttei niin hyvin, YouTubea kun on tullut katsottua). Natriumilla muunnettaessa näin vedyksi saatiin muistaakseni puolet energiasta talteen vetyyn ja toinen puoli lämmittää syntyvää NaOH liuosta. Tässä on se etu suoraan painevetyä käyttävään energiavarastoon, että Natrium varastoi vedyn kertaluokkia pienemmässä tilassa. 1000 litraa vetyä ilmakehän paineessa kun on vain HHV 3,3 kWh, ja 1 kg Na tuon 3,4 kWh, Na on hieman vettä kevyempää, eli litra Na varastoin hiukan vähemmän, mutta noin tuhatkertaisesti vetyyn nähden. Jos vety puristetaan 700 bariin, kuten vetyautoissa, päästään jo lähelle näitä lukuja, mutta tankin pitää olla jo niin jykevää tekoa, että se painaa jo merkittävästi varastoimaansa vetyä enemmän. Vedylle on muuten saatavissa myös kaasupallotyylisiä varastoratkaisuja, mihin pystyy laittamaan jopa 1000 m^3 tai enemmän vetyä ilmanpaineessa. Osa tosin diffusoituu karkuun ajan mittaan.
Ja voihan tuon vedyn laittaa suodatettuna myös polttokennoon.
Ja tässä on sitten alumiinilla tuotetulla vedyllä käyvä pieni 2-tahtimoottori. NaOH poistaa alumiinin passivoivan oksidikerroksen, jolloin vedyn tuotto veden kanssa voi alkaa.
Ja vaaransa näissä tietty sitten on myös, eli jos kokeilemaan alkaa, niin omalla vastuulla.
Jopa Castnerin prosessin muunnoksilla on netin amatöörikemistit saaneet satoja grammoja natriumia tehtyä, vaikka hyötysuhde ei kummoinen olekaan. Jos hukkalämmön voisi varastoida kausivaraajaan...
) vedyn valmistus. Hankaluutena siinä se että happi pitäis saada erilleen.