Akku 200 litran muovitynnyreistä.

[Mikkolan]

Kun puhutaan akusta (elektrolyytistä) niin tässä yhteydessä polarisaatiolla yleensä tarkoitetaan sitä että levyjen pintaan muodostuu pienenpieniä kaasukuplia, jotka rajoittavat virran kulkua. Myös elektrolyytti voi polarisoitua, jolloin puhutaan konsentraatio-eroista. De-polarisaatio on päinvastaista ja sillä yritetään torjua polarisaatiota.

Ite käytän "vaihtovirtaa" paristojen ja akkujen latauksessa polarisaation estämiseen. Esmes niin että akkulaturissa on puoliaaltotasasuuntaus, jolloin akku saa 50 kertaa sekunnissa vaikka 10A:n virtapulsseja ja niiden välissä 50 kertaa akkua puretaan 0,1 A:n virralla. Käytännössä esmes pieni polttimo akun napojen välillä hoitaa tuon purkuvirran. Päinvastainen pieni virta irroittaa kuplat levyn pinnalta ja kuplat nousevat pintaan.

 

[kotte]

Selittäisitkö tuon depolarisaation.

Siis purettaessa +-navalle kehittyy vetyä, joka hukkaa jännitettä ja vähentää virtaa. Depolarisaattori eliminoi syntyvää vetyä. Vetyä syntyy, kun liuoksen vety-ionit saavat +-kohtiolta sen syöttämiä elektroneja (siis pelkistyvät ja neutraloituvat) parilta otetun sähkövirran seurauksena. Mangaanidioksidi käsittääkseni hapettaa sitä vedeksi ja muuttuu itse toiseksi aineeksi. Toinen mekanismi voi olla daniel-parille tyypillinen kuparisulfaatin käyttö, eli kupari-ioni pelkistyy, eli nappaa elektroneja vedyltä, joka puolestaan hapettuu takaisin vety-ioniksi. Tähän tarvitaan vesipohjaisella elektrolyytillä kuparin kaltaisen puolijalo- tai jalometallin suola, jotta vaihtoreaktio toimii.

Ladattaessa sama voi tapahtua toisella navalla, mutta kemikaalit ovat silloin aivan toisia ja asia on tavallaan vielä kriittisempi, jotta akku saadaan latautumaan laisinkaan (eli kaikkia pareja ei kyseisen ilmiön takia edes pysty lataamaan).

 

[Savonius]

Lipeäliuoksen siis pitää olla 20 prosenttista. Olisiko tarkennuksia. Lipeää olisi täyttä tavaraa 25kg.
Tarkoituksena on hetkellisestä uskonpuutteesta huolimatta rakentaa yksi kenno tuosta lipeästä aloittaen nikkeli rauta tai jostain muusta saatavilla olevasta metallista. Ensin pitää saada volttimittarista jotain lukemia. Sitten purkaa sitä ja sitten ladata. En nyt taida sitä kuitenkaa 200 litran tynnyriin tehdä, riittävän ison kuitenkin.

 

[kotte]

Nikkeli-rauta on ainakin vaikea, kun toinen elektrodi on eräänlainen pienireikäinen häkki, jonne pitää saada kertymään pulverimaista aktiivista ainetta. Jos tuosta alkaa, on paras etsiä kirjallisuutta, jossa kuvataan tuollaisen rakenne tarkasti. Hiiltä ja sinkkiä voi kokeilla, mutta tuossa on polarisaatio-ongelma, jos tyytyy vain noihin, eli purettaessa jännite kyykkää, jos virta kasvaa aika pahasti.

 

[Savonius]

Olisi myös kuparipaloja 30-40kg voisiko sitä käyttää lipeän kanssa siten että syntyisi ladattava akku. Mikä silloin kaveriksi.

 

[kotte]

Olisi myös kuparipaloja 30-40kg voisiko sitä käyttää lipeän kanssa siten että syntyisi ladattava akku. Mikä silloin kaveriksi.

En osaa sanoa, en ole nähnyt mainintaa. Nikkeli on kaiketi toimivaksi todettu (sinkin kera), mutta yksityiskohdat ratkaisevat ja pitäisi tietää, miten tehdä. Voihan tehdä kokeita sinkin ja kuparin kanssa, kyllä tuosta jonkinlainen jännite syntyy, mutta virta voi jäädä vähäiseksi.