Paineilma-energiavarasto korvaamaan likaiset litium- ja lyijyakut?

hemaris

Active member
4.8kwh akustolla pitäisi kestää 4.8h jos muunto häviöitä ei ole? 10v vanhalla lyijyakustolla 2h testi olisi jo aika hyvä arvo.

Lyijyakuilla kapasiteetti riippuu myös aika paljon purkuvirrasta ja tyypillisesti ilmoitetut kapasiteetit on laskettu 20 tunnin käytön mukaan tai joissain tapauksissa 100 tunnin mukaan jos halutaan lukujen näyttävä kivoilta. Tässä alla esimerkiksi omien Rollsien riippuvuustaulukko., nimelliskapsiteetti 468 Ah. Eli kapasiteetti tippuu jopa kolmasosaan kun purkuvirrat ovat isoja.

Onko tietoa että miten nämä muut akkukemiat käyttäytyvät tässä suhteessa?

1604065759675.png
 

eros

Member
Litiumparistot vaatii myös muita kemikaaleja mukaan lukien hapetin, joten suljettu kierto hankala toteuttaa ja energiahäviöt nousevat valmistuksessa todennäköisesti monin verroin lämpövoimalaa suuremmiksi.

Niin tehokkain tapa olisi vaihtaa litiumilevyt kun kuluneet loppuun, mutta elektrolyytti pitäisi vaihtaa myös, kun siihen jää hapettumistuottet.
Luultavasti energiatehokkainta nykytekniikalla on valmistaa LFP tai LTO akku?

Kalsiumkarbidi ei tietääkseni mahdollista suljettua kiertoa. CaO/CaOH systeemi ei tarvitse sähköä, vain pelkkää (keskitettyä) auringon lämpöä, tosin keskitin vaatii peilien kääntelyyn hieman sähköä.

Siis karbidiin tarvit CaOH ja hiiltä ja paljon lämpöä. Tekivät hiilijauhosta kakun sisään vastuksen ja sähköä läpi joka kuumentaa kakun.
Sitten karbdiin vettä ja saa asetyleeniä, jonka voi polttaa tai polymeroida. Polton CO2 kiertää kasveihin ja hiilen kun ottaa koivuhalosta, niin kierto on suljettu?

Miten muuten CaOH käyttäytyy lämmön kanssa. Tyypillisesti CaO tehdään CaCO3:sesta n. tuhannessa asteessa.

Puusta sähköä TEGillä on helppoa, ja oma systeemi on ollut jo jonkin aikaa toiminnassa. Laadukkaita, hyvän hyötysuhteen (5-12 %) TEGejä saa ainakin USA:sta.
12% olisi jo paljon. Voittaa höyrykoneen.. Maksaa tietty liiaksi?? Linkkejä? Oman systeemisi käyttö ja nuohouskokemuksia?

Puu vaatii vain järjettömän keräinkentän. Neliön piikennokin tuottaa 400 kertaa enemmän energiaa kuin neliö metsää vuodessa.
Metsää on sinänsä "valmiina" ja sillä on aika tärkeä rooli CO2-O2 kierron kanssa, saattaa kasvaa jotain syötävääkin..

Muistaakseni metsän energiahyötysuhde oli jossain 0.7% luokassa, mutta voin muistaa väärin. ts. pii ~15%/0.7= n. 20x. Kaipa sen saisi laskettua hehtaarikasvusta, joka näillä leveysasteilla ei ole kovin kummonen vs. eukalyptys 7v hakkuu kierto etelämmässä..

CaO/CaOH voinee saavuttaa puolet tuota paremman hyötysuhteen, ja vieläpä vatastoi energian poltettuun kalkkiin. Tankeista vaan tulee massiiviset. Käyttämällä höyryä saat CaO systeemistä jopa 500 °C, mutta toteutus on hankalaa.

Mäntä + sylinteri + ykk:ssa "ruitataan" CaO tabletti, johon ruiskutetaan vettä? AKK:ssa 2T huuhteluporttien kautta poistetaan "kuonat"

Ongelmaksi vain tulee prosessin hitaus, joten joku kaasuturbiinin oloinen laite pitäisi olla? Eikä pidä unohtaa, että materia turpoaa kastuessaan, egyptissä louhivat pyramidien kallilohkareet CaO:lla..

Kuinka paljon MJ per kilo? vs. sulasuolavarasto 550C? (no CaO:ssa se etu, että voi varastoida kylmässä ilmalta suojattuna tosin.)
Sulasuola voi soveltua yön yli varastointiin, mutta ei kausivarastointiin tai sitten se pitäisi olla aika iso.. Ts. kesän "lataa" ja talven purkaa..

hmm, voisko olla revolveri "lipas" jonne CaO puikko työnnetään, höyrykattila josta painehöyry yhteen "panokseen" kerrallaan, panos kuumenee ja tulistaa läpivirtaavan höyryn, joka syötetään höyryturbiiniin 1, jossa otetaan hiukan painetta ja pahin kuumuus veke, tämän jälkeen lenkki höyrykattilan läpi kiehuttamaan kattilan sisältöä ja turbiiniin 2. jossa otetaan loputkin veke ja kondensoidaan kaukolämmöksi.

Kun "panos" on loppunkulunut, niin lipasta pyöritetään ja otetaan tuore patukka ajoon. Yhdessä kohtaa on lataus/poistoaukko, josta voidaan poistaa kulunut ja ladata tuore patukka.

Höyry voisi kulkea vielä useamman "panoksen" kautta, tuorein olisi viimisin ennen turbiinia. Jokin paine-ilma tiiviste tiivistys ja noita "revolverejä" rinnan kaksi, joita pyöritellään vuorotellen. Voisko toimia?

Kaivan tuon tutkimuspaperin esille viikonlopun aikana.

Tjoo jos sitä vaikka innostuisi puukaasu-sähköauton tekemään..

T:Eerin
 
Liuenneen litium/natriumhydroksiidn voi kuivata ja sulattaa. Elektrolyysi vanhalla kunnon Castnerilla (natrium) onnistuu tunnetusti kotioloissakin. Tämä siis kun alkalimetalli reagoi veden kanssa tuottaen valtavat määrät lämpöä. Prosessin hyötysuhde on huono, mutta voittaa biomassan moninkertaisesti.

Eräällä ulkolaisella kemistipalstalla on tästä demonstraatio.

Tämä on VAARALLINEN koe, ja sisältää potentiaalisia myrkkyjä, älä koleile!

Natrium: 3,5 kWh/kg
Litium: Paaljon enemmän, pelkästään hapen kanssa jo 12 kWh/kg

Kokonaisenergiamielessä akun valmistus on paljon energiatehokkaampaa. Mutta tämä bulkkkmenetelmä olisi energian määrän puolesta ylivoimainen. https://www.google.com/amp/s/www.cbc.ca/amp/1.4058398

Tuohon karbidisysteemiin tarvitsee valokaariuunin ja kuluvia elektrodeja, ei hyvä. Suora vastus ei kestä kolmatta tuhatta astetta olevia lämpötiloja.

200 W TEGin tekee alle tonnilla. Omani on 40 W, maksoi 100 €, koska tein kaiken paitsi elementit kierrätystavarasta.

Helpoi lienee tehdä kalsiumoksidilla vaam höyryä. Itse ajattelin tehdä vaan ison metalliastian missä höyry diffusoituu materiaaliin. Ei varmasti tehokkain, mutta toimii. Metalliastiat ovat jo valmiina, kerätty romusta. Enää puuttuu aika tehdä koe. Energiatiheys on 250 Wh/kg reagentteja stoikiometrisessä suhteessa.

Jos metsön hyötysuhde on 0,7 prosenttia auringonvalosta lämmityskattilaan, niin aika hyvä. Veikaan että puu vie kasvamiseen tuosta leijonanosan, koska muuten tuo kuulemnai vertaus aurinkopaneeliin ei pidä paikkaansa.
 

eros

Member
Kokonaisenergiamielessä akun valmistus on paljon energiatehokkaampaa. Mutta tämä bulkkkmenetelmä olisi energian määrän puolesta ylivoimainen. https://www.google.com/amp/s/www.cbc.ca/amp/1.4058398

En oikein tiedä metallisen natriumin tai litiumin mielekkyyttä energiavarastona. Natrium on kyllä hyvä lämmönsiirrin esim prism2 ydinreaktorissa..
Mitenkä olisi iso NaS akku, jonka lataisi kesällä ja päästäisi kylmäksi, sitten näitä paristoja lämmittäisi yhden kerrallaan talvella ja purkais?
NaS on aika tarkelleen natriumin poltto, tosin rikin kanssa, mutta kutosryhmässä sekin..


Tuohon karbidisysteemiin tarvitsee valokaariuunin ja kuluvia elektrodeja, ei hyvä. Suora vastus ei kestä kolmatta tuhatta astetta olevia lämpötiloja.

Juu ei se helppo ole, mutta nin tekivät sitä aikanaan ja vissiin nykyäänkin (Talvitie).

200 W TEGin tekee alle tonnilla. Omani on 40 W, maksoi 100 €, koska tein kaiken paitsi elementit kierrätystavarasta.

Hmm, minä tarvisin n. 500w alta tonnilla 5% hs. riittää kyllä, mutta parempi mitä enemmän.

Helpoi lienee tehdä kalsiumoksidilla vaam höyryä. Itse ajattelin tehdä vaan ison metalliastian missä höyry diffusoituu materiaaliin. Ei varmasti tehokkain, mutta toimii. Metalliastiat ovat jo valmiina, kerätty romusta. Enää puuttuu aika tehdä koe. Energiatiheys on 250 Wh/kg reagentteja stoikiometrisessä suhteessa.

Ts. 1kwh lämpöä / 4kg materiaa. 10Mwh talvitarpeen kattaisi rekallisella 40t? Kymmenen irtomottia koivuhalkoa olisi n. sama.

Jos metsön hyötysuhde on 0,7 prosenttia auringonvalosta lämmityskattilaan, niin aika hyvä. Veikaan että puu vie kasvamiseen tuosta leijonanosan, koska muuten tuo kuulemnai vertaus aurinkopaneeliin ei pidä paikkaansa.
C3 kasvilla peak n. 4%, jostain muistan että metsällä olisi ollut tuo 0.7%, mutta kun en enään muista miksi muistan tai mitä muistan tai pitäisikö muistaa jne.

T:Eerin
 
NaS akku vaatii monimutkaisempaa tekniikkaa, mutta tuo voisi toimia virtausakkuna, missä natriumia ja rikkiä säilytetään erillisissä astioissa, mistä ne johdetaan varsinaiseen reaktiokennoon, ja reaktiotuote säilötään omaan astiaan.

Tuolla periaatteellahan toimi myös Vanadiini "Redox" Akku. Redox = hapetus-pelkistysreaktio. Kestää yli 10 000 sykliä.

500 W TEG on melkoinen lämpövoimala. Jos lämmölle on käyttöä, niin toimii. Varaajaan voi tietty laittaa, jos käyttää TEGiä vain päivisin. Käytännössä TEGillä saavuttaa halvemmillakin elementeillä 7 %, mutta lämpö pitää saada siirtymään sen läpi, joten odotettavissa lienee alle 4 %.

Materiaalia tuo CaO/CaOH systeemi tietty vaatii, mutta vanhan maatilan rakennuksissa on satoja kuutiometrejä tarpeettomina. Sitten pitäisi vielä saada jokin automaattinen reaktorisysteemi tuolle.

Tuskin tästä mitään isompaa teen. Kokeilen vaan, miten toimii simppelinä systeeminä. Ehkä 100 kWh on maksimi kapasiteettitavoite. Ensin tietty muutaman sadan wattitunni pikkupurkki.
 

Savonius

Well-known member
Olen lähes 75 ja vaimoni on 76 Kiitos kunnioituksesta eros. Alla lainaus Foorumin jäsen erokselta
Ja jos multa kysytään, niin mummo pärjää sen yhden kynttilän kanssa vallan mainosti ja sit kun ei enään pärjää, niin eikö (saatto)hoivakodit ole sitten sitä varten kehitetty?
Paljastui lisäetu lyijyhappoakuissa. Lyijyhappoakkuja käyttämällä saattaa pystyä estämään saattohoivakotiin joutumisen ennen aikojaan. Eihän sitä koskaan tiedä minkälaiset erokset tulevat tulevaisuudessa olemaan vallan kahvassa.
 

kotte

Well-known member
Tuo kausivarstointi ei oikein toimi fysikaalisella lämmöllä, koska lämpö ei pysy varastossa talvea varten. Suomeen kun meinasin tuon sovittaa.
Kyllä se toimii riittävän suuressa mittakaavassa, joka kuitenkin on yksityiselle kansalaiselle kertaluokkia liian suuri. Lämpö olisi periaatteessa aivan mahdollinen tapa varastoida lämpöä, jos lataus pystytään tekemään lämpöpumpun kaltaisella laitteella, purku tehokkaalla lämpövoimakoneella ja lämpötilaero saadaan riittävän suureksi. Kysymykseen tulevia materiaaleja olisivat maanalaisiin suuriin luoliin säilötty hiukan yli 100-asteinen vesi ja toiseen luolaan säilötty jääsohjo taikka sitten merivesi ja nestetyppi ainepareina.
 

kotte

Well-known member
Niin tehokkain tapa olisi vaihtaa litiumilevyt kun kuluneet loppuun, mutta elektrolyytti pitäisi vaihtaa myös, kun siihen jää hapettumistuottet.
Luultavasti energiatehokkainta nykytekniikalla on valmistaa LFP tai LTO akku?
Materiaalilla ladattavia primääriparistoja voi perustaa halvempiinkin metalleihin kuin litium. Se samoin kuin natrium, kalium ja kalsium ovat hiukan hankalia muutenkin. Kannattaisi ehkä katsoa alumiinin ja magnesiumin perään, jotka ovat useita tai erittäin useita kertaluokkia yleisempiä ja joita on käytettykin tällaisiin tarkoituksiin (esimerkkinä merivesiparistot, jossa merivesi on elektrolyyttinä ja jollaisia käytetään pelastusliivien automaattisesti mereen joutuessa käynnistyvinä hätävaloina). Parempiakin elektrolyyttejä löytyisi varsinaisiin energiantallennussovelluksiin.
 

kotte

Well-known member
Tuohon karbidisysteemiin tarvitsee valokaariuunin ja kuluvia elektrodeja, ei hyvä. Suora vastus ei kestä kolmatta tuhatta astetta olevia lämpötiloja.
Kun tällaiselle linjalle lähdetään, niin ammoniakki olisi mielenkiintoinen kemikaali, kun voi varastoida nestekaasusäiliössä (tällaisiahan amerikoissa ovat käyttäneet kotioloissa, eli muutama tonni nestekaasua pihalla olevassa painetankissa). Ammoniakkia voisi tehdä korkeajännitteisellä sähköpurkauksella typestä ja vedystä normaalipaineessa, vaikkakin hyötysuhde on heikohko verrattuna korkeassa paineessa tehtävään teolliseen katalyyttiseen menetelmään (ns. norjansalpietarin valmistusmenetelmä oli aikoinaansamantapainen sähköön perustuva). Typpeä saa ilmasta sopivan kalvon kautta puristaen ja rikastaen (ns. alppimajojen teknologia) ja vetyä vedestä elektrolyysillä. Ammoniakkia voi myöhemmin suoraan polttaa, käyttää kipinäsytytteisen polttomoottorin polttoaineena, sähkön tuottamiseen SOX-tyypin polttokennoissa ym. jne. (minkä lisäksi käy lannoitteeksikin).
 
Materiaalilla ladattavia primääriparistoja voi perustaa halvempiinkin metalleihin kuin litium. Se samoin kuin natrium, kalium ja kalsium ovat hiukan hankalia muutenkin. Kannattaisi ehkä katsoa alumiinin ja magnesiumin perään, jotka ovat useita tai erittäin useita kertaluokkia yleisempiä ja joita on käytettykin tällaisiin tarkoituksiin (esimerkkinä merivesiparistot, jossa merivesi on elektrolyyttinä ja jollaisia käytetään pelastusliivien automaattisesti mereen joutuessa käynnistyvinä hätävaloina). Parempiakin elektrolyyttejä löytyisi varsinaisiin energiantallennussovelluksiin.

Natriumia on merivedestä yli 1 % massallisesti.

Natriumin pelkistys onnistuu melko yksinkertaisesti verrattuna alumiiniin ja magnesiumiin. Teollisessa mittakaavassa toki on vaihtoehtoja.

Yksihän tapa on lämpöhajottaa aurinkoenergialla pumpatulla laserilla metallioksidit, kuten Magnesium Injection Cycle tekee.

Nuo elektrolyysikennot tuppaavat myös kulumaan, etenkin alumiinin valmistuksessa (grafiittielektrodi).
 

kotte

Well-known member
Natriumin pelkistys onnistuu melko yksinkertaisesti verrattuna alumiiniin ja magnesiumiin. Teollisessa mittakaavassa toki on vaihtoehtoja.

Yksihän tapa on lämpöhajottaa aurinkoenergialla pumpatulla laserilla metallioksidit, kuten Magnesium Injection Cycle tekee.

Nuo elektrolyysikennot tuppaavat myös kulumaan, etenkin alumiinin valmistuksessa (grafiittielektrodi).
Joskushan alumiinia tehtiin natriumin avulla alumiinikemikaaleja pelkistäen ja castner-processia tehokkaampi olisi downs-prosessi, jossa lähdetään natrium tapauksessa tavallisesta suolasta. Prosessi soveltuu myös magnesiumin tuottamiseen ao. suoloista. Hiukan hankalampi tuo on toki kotioloissa, jossa on lisäksi päästävä eroon kloorista (jolle muuten olisi erinomaista käyttöä esim. ferrokloridin elvyttämiseen ferrikloridiksi, jota puolestaan tarvittaisiin romurautaa polttavan rautaprimääripariston elektrolyytiksi; tuo olisi muuten hyvä, mutta jännite on matala, joten on kytkettävä useampia kennoja sarjaan; romurautaa voisi puolestaan elvyttää rautajauhoksi kuumentamalla vedyn seassa uudeksi polttoaineeksi tässä prosessissa).

Magnesium ja alumiini vain olisivat huomattavan turvallisia aineita varastoida tonnikaupalla kotioloissa, kun taas etenkin natrium, kalium ja litium ovat varsin vaarallisia aineita, jos jokin menee pieleen.
 
Joskushan alumiinia tehtiin natriumin avulla alumiinikemikaaleja pelkistäen ja castner-processia tehokkaampi olisi downs-prosessi, jossa lähdetään natrium tapauksessa tavallisesta suolasta. Prosessi soveltuu myös magnesiumin tuottamiseen ao. suoloista. Hiukan hankalampi tuo on toki kotioloissa, jossa on lisäksi päästävä eroon kloorista (jolle muuten olisi erinomaista käyttöä esim. ferrokloridin elvyttämiseen ferrikloridiksi, jota puolestaan tarvittaisiin romurautaa polttavan rautaprimääripariston elektrolyytiksi; tuo olisi muuten hyvä, mutta jännite on matala, joten on kytkettävä useampia kennoja sarjaan; romurautaa voisi puolestaan elvyttää rautajauhoksi kuumentamalla vedyn seassa uudeksi polttoaineeksi tässä prosessissa).

Magnesium ja alumiini vain olisivat huomattavan turvallisia aineita varastoida tonnikaupalla kotioloissa, kun taas etenkin natrium, kalium ja litium ovat varsin vaarallisia aineita, jos jokin menee pieleen.

Josainhan on tutkittu myös rautajauhoa polttoaineena. Sen tiedän, että hieno teräsvilla syttyy palamaan tulitikulla. Energiatiheys luokkaa 10 kWh/litra.

Mahtaakohan downsin prosessissa elektrodit kulua nopeasti.

Natriumin kun pitää erossa ilmasta, niin toimii. Tuotahan voi siirtää myös aivan tavallisissa putkissa, kun sulaa niin alhaisessa lämpötilassa.

Tulipalon kanssa olisi tosin erittäin hankala sammutettava. Vesikin vain kiihdyttää reaktiota ja tuottaa lisäksi palavaa vetyä.
 

kotte

Well-known member
Mahtaakohan downsin prosessissa elektrodit kulua nopeasti.
Minulla on käsitys, että eivät ainakaan osallistu reaktioon ja elektrolyysisolun on oltava eristetty ilmasta (jotteivat tuotokset pala saman tien).

Itseäni on kyllä eniten houkutellut tuo ajatus rautapohjaisesta paristosta. Olen itsekin kokeillut ja tuntui toimivan. Joskus 1800-luvulla tuota kaiketi sovellettiikin jossakin laajuudessa. Yksi linkki aiheeseen, https://doi.org/10.1016/j.ohx.2019.e00072
 

kotte

Well-known member
Tuo paineenalainen ammoniakki kuulostaa jo todella vaaralliselta.
Tavallaan onkin, mutta USA:ssa tuota jaellaan laajalti tankkiautoilla suurtiloille, missä sitten spruuttaavat sitä typpilannoitteena veteen sekoitettuna suoraan kasvien juurille. Ammoniakki on ilmaa kevyempi ja se on neutraloitavissa runsaalla vesisumutuksella ilmasta niiltä osin, kun ei nouse itsestään ilmaan (tuo ei ole haitallista ilmastolle hiilidioksidin mielessä, vaan hajoaa pian itsestään).
 
Minulla on käsitys, että eivät ainakaan osallistu reaktioon ja elektrolyysisolun on oltava eristetty ilmasta (jotteivat tuotokset pala saman tien).

Itseäni on kyllä eniten houkutellut tuo ajatus rautapohjaisesta paristosta. Olen itsekin kokeillut ja tuntui toimivan. Joskus 1800-luvulla tuota kaiketi sovellettiikin jossakin laajuudessa. Yksi linkki aiheeseen, https://doi.org/10.1016/j.ohx.2019.e00072

Ja grafiitti ei varmaan myöskään reagoi elektrolyytin kanssa, joten voi olla kestäväkin. Alumiinin valmistuksessa nuo taas kuluu nopeaan.

Minkälaisia tehoja/kapasiteetteja tuo rautaparisto saavuttaa kotona kasattuna?
 
Tavallaan onkin, mutta USA:ssa tuota jaellaan laajalti tankkiautoilla suurtiloille, missä sitten spruuttaavat sitä typpilannoitteena veteen sekoitettuna suoraan kasvien juurille. Ammoniakki on ilmaa kevyempi ja se on neutraloitavissa runsaalla vesisumutuksella ilmasta niiltä osin, kun ei nouse itsestään ilmaan (tuo ei ole haitallista ilmastolle hiilidioksidin mielessä, vaan hajoaa pian itsestään).

Vai olisiko tuo ammoniakin toimitus veteen liuenneena, jolloin sen voisi kuljettaa ilmanpaineessa? Ammoniakillahan on suuri affiniteetti veteen. Tämähän käytännössä on myös se, mikä saa absroptio(kaasu)jääkaapit toimimaan.
 

kotte

Well-known member
Vai olisiko tuo ammoniakin toimitus veteen liuenneena, jolloin sen voisi kuljettaa ilmanpaineessa? Ammoniakillahan on suuri affiniteetti veteen. Tämähän käytännössä on myös se, mikä saa absroptio(kaasu)jääkaapit toimimaan.
Minulla on se käsitys, että toimitetaan ainakin suurtiloille yleensä nestekaasuna (paine luokkaa 10 bar +- jotakin riippuen lämpötilasta) ja sekoitetaan käyttöpisteessä, koska noin on halvempaa, mutta voisi tuon vesiliuoksenakin toimittaa. Vesiliuos olisi huomattavasti turvallisempaa, mutta painaa luokkaa nelinkertaisesti ammoniakin nettomäärään nähden. Paine on sen verran pieni nestekaasunakin, että säiliön eri tarvitse olla kovin paljon järeämpi mitä liuoksellekin tarvitaan, jotta säiliö kestää normaalisti kuljetuksesta aiheutuvat rasitukset tietyllä varmuuskertoimella. Nestekaasupullonkaan paino ei ole järin moninkertainen verrattuna vastaavan tilavuuden bensiinikanisteriin.
 

kotte

Well-known member
Minkälaisia tehoja/kapasiteetteja tuo rautaparisto saavuttaa kotona kasattuna?
En ole mittaillut enkä tiedä pitemmälle kehitetyistä versioista, mutta aika suurikokoiseksi tuollainen muodostuu ja jäänee huomattavasti jälkeen vaikkapa lyijyakusta. Potentiaalisesti materiaalit ovat kumminkin erittäin halpoja ja suurempia energiamääriä varten tarvitaan tietenkin kuutiometrikaupalla akkuja. Paljonhan tuossa olisi kehiteltävää, jotta olisi käyttökelpoinen (viittaan edellä lisäämääni artikkeliin).

Toki on monia muitakin mahdollisuuksia, kun käyttökohteena ovat stationääriset uusiutuvan energian varastot, esimerkkinä natriumionikemiat, kun painolla ja tilavuudella ei ole vastaavaa merkitystä kuin vaikkapa sähköautoissa. Sen sijaan materiaalikustannukset, hyötysuhde, käyttösyklien lukumäärä sekä purku- ja latausominaisuudet ovat stationaarisissä sovelluksissa tyypillisesti merkitsevämpiä.
 
Ylös