
Noissa käytetty nikkeli lasketaan "raskasmetalleihin", joten ei taida tuostakaan olla ratkaisuksi akkuongelmiin. Tosin itse en oikein ymmärrä "hysteriaa" raskasmetallien suhteen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin aurinkosähköjärjestelmiin voitaisiin aivan hyvin kehittää teknisesti erinomaisesti toimiva helppohoitoinen ja pitkäikäinen lyijyakku, jonka materiaalit olisivat hyvin kierrätettävissä. Tiedä sitten miten lyijy leviää ympäristöön tulipalotilanteessa, mutta muuten vain täydellinen välinpitämättömyys tai tietämättömyys ovat ainoat syyt mitä itse osaan kuvitella riskejä aiheuttaviksi.Edison akkuja näyttää olevan tuotannossa.
Noissa käytetty nikkeli lasketaan "raskasmetalleihin", joten ei taida tuostakaan olla ratkaisuksi akkuongelmiin. Tosin itse en oikein ymmärrä "hysteriaa" raskasmetallien suhteen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin aurinkosähköjärjestelmiin voitaisiin aivan hyvin kehittää teknisesti erinomaisesti toimiva helppohoitoinen ja pitkäikäinen lyijyakku, jonka materiaalit olisivat hyvin kierrätettävissä. Tiedä sitten miten lyijy leviää ympäristöön tulipalotilanteessa, mutta muuten vain täydellinen välinpitämättömyys tai tietämättömyys ovat ainoat syyt mitä itse osaan kuvitella riskejä aiheuttaviksi.
Nyt vaikuttaa jo aika kaukaa haetulta, toki nikkeli voi olla hintavaa tai muuten hankalaa, mutta miten tuota nikkeliä sitten voidaan käyttää esimerkiksi ruostumattomissa teräskattiloissa, joissa valmistetaan ruokaa, ja vieläpä useiden prosenttien pitoisuuksina?
Voin toki olla väärässäkin, mutta veikkaan että noin kävisi jos Edison-akut alkaisivat vähänkään laajemmin yleistyä - Nikkeli-allergia kun on aika yleisesti tunnettua ja kun Litium-akkujen puolustajat alkaisivat tuota nostaa esille. Oletan että Edison-akkujen kalleus johtuu tarvittavan nikkelin suuresta määrästä. En mä sinällään nikkelin käyttöä vastusta, veikkaan kuitenkin itse natriumin suuntaan, sitä kun riittää. Ehkä superkondensaattoreillakin voi tulla olemaan oma roolinsa.
Ja LFP-akut ei sovellu niin hyvin esimerkiksi ajoneuvokäyttöön, kuin muut kemiat.
Mitenköhän tuollainen autoprojekti toimisi lakiteknisesti? Painoa ainakin tulisi melkoisesti. Itse en näe järkeä ladata akkuja ja käyttää sähkömoottoreita, jos koneessa on polttomoottori, koska akuston syklitys lisää kustannuksia verrattuna suoraan polttomoottorilla ajoon. Toki systeemissä on myös etuja, ja ne pitää huomioida. 4 kW ei kummoisien nopeuksien ylläpitoon riitä. 15 kW olisi jo luultavasti riittävä 100 km/h nopeuteen. Tosin sanoen 4 kW koneella tulisi pitkiä lataustaukoja, ja akusto kuluisi turhaan verrattuna suoraan käyttöön, jossa akkuun ei tule syklejä.
Häkäpönttö on melko vaikea toteuttaa, vaatii hultoa ja polttoainekin pitää itse jalostaa puupilkkeeksi, mutta jos omalle työlle ei laske arvoa, niin voisi tulla edulliseksikin. Dieselkone ei toimi pelkällä puukaasulla, vaan vaatii hieman dieselpolttoainetta syttyäkseen dieselmoottorissa. Kipinäsytytteinen maakaasumoottori olisi ideaali hyötysuhteen kannalta, bensakone toimii myös suoraan, mutta ei saavuta kaasumoottorin hyötysuhdetta.
150km riittää minulla aika moneen. Haluan leimalle pääsääntöisesti puu/turvekäyttöisen autonJos tavoitelisä matkaan on vain tuo 50 km niin miksi et vain lisää akkuja kolmanneksella? Olisi huomattavasti helpompi ratkaisu.
Eikä tuo 4 kW diesel tuota puukaasulla täystehoa, jollei kone ole ylimitoitettu. Onnistuukohan tuo tulpan asennuskaan kovin helposti? Dieselkoneessa on kuitenkin valtavat mekaaniset rasitukset äkkinäisen painevaihtelun takia. Käsittääkseni häkäpönttö ei toimi tuoreella puulla, vaan tarvitsee kuivaa puuta, ja suodattimen pito puhtaana teettää työtä.
Voi myös tulla aika suuret muutosprosentit kyseiseen autoon näistä modifikaatioista. Suomen laki on harmillisesti harrastelijaa vastaan.
Ei niinkään nikkelin määrästä, vaan monimutkaisesta rakenteesta, joka pitää akkukemikaalien eri muodot (varaustilan mukaan) kiinni elektrodeissa.Oletan että Edison-akkujen kalleus johtuu tarvittavan nikkelin suuresta määrästä.
Kierrätysmenetelmissä on globaalissa mielessä vielä paljon parannettavaa, vaikkakin esim. Euroopassa lyijysulatot ovat tainneet saada lyijy- ja muun epätoivotun raskasmetallipölyn leviämisen suhteellisen hyvin hallintaan.Voiko silloin puhtaampaa tuotetta olla.
Pitkällä tähtäimellä saattaa olla niin että lyijyhappoakku osoittautuu kaikkein ympäristöystävällisimmäksi. Jo nyt ollaan melko pitkällä. Akun kuorista tehdään akun kuoria, akussa oleva lyijy ja lyijyoksidi menee takaisin akkuihin ja akkuneste voidaan laimentaa vakka lannoitteeksi jos muuta ei keksitä. Kun metsät kärsivät paikoin rikin puutteesta niin rikkilannoitus lisää metsän kasvua joka taas sitoo lisää hiilidioksidia. Kun muiden akkutekniikoiden käyttö lisääntyy niin se vähentää tarvittavien uusien akkujen määrää. Tästä seuraa automaattisesti se että lähi tulevaisuudessa kaikki uusissa akuissa tarvittava lyijy ja lyijyoksidi on peräisin akuista. Parin vuosikymmenen perästä akuissa oleva lyijy ja muovi on käytetty useaan kertaan akun valmistukseen. Voiko silloin puhtaampaa tuotetta olla.
Mitä on sulfatoitunut lyijy. Tarkoitatko että se sulfaatti on siellä lyijyssä sisällä jotenkin kemiallisesti.
Näissäkin asioissa edistys on väistämätöntä. Lyijypölyn leviäminen loppui pääosin siihen kun sen käyttö lopetettiin bensiinin oktaanin nostajana.Kierrätysmenetelmissä on globaalissa mielessä vielä paljon parannettavaa, vaikkakin esim. Euroopassa lyijysulatot ovat tainneet saada lyijy- ja muun epätoivotun raskasmetallipölyn leviämisen suhteellisen hyvin hallintaan.
Lyijysulfaatti on teollisuuden raaka-aine ja on erotettavissa jatkokäyttöön siinä kun muutkin kierrätettävät aineet. Se jopa liukenee veteen, huonosti tosin mutta kuitenkin.