Puuha sanoi:
itse en oikein ymmärrä tuollaisia kittejä sillä niiden opetusarvo on varsin pieni ja niiden anti on nopeasti saavutettu.
kun kaikki tehdään itse mahdollisimman pitkälle oppia tarttuu enemmän ja samalla lapsi saa sen tärkeimmän lahjan ns. laatuaikaa vanhemmiltaan. samalla myös arvostus laitteistoa kohtaan nousee lapsella kun se on itse tehty.
Totta turiset.
Mutta on noita erilaisia koottavia kittejä ollut ennenkin.
Ettet vain itsekin olisi joskus liimaillut ja maalaillut koottavia lentokoneita tai rakennellut legoja.
Tiedä sitten piditkö lapsena niitten kasailusta tai oliko niistä saatu anti lapsensilmin katsottuna pieni?
Oma pointtini noiden kittien kohdalla on se, että kyllästyttyään lapsi saa purkaa ja ottaa mielestään parhaat osat toisiin leikkeihin.
(Oli ne leikit sitten onnistuneita tai ei, mutta luo se lapselle ainakin tunteita. Nimittäin onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Ja kait noitakin tunteita lapsena/nuorena täytyisi oppia käsittelemään..)
Tuli tässä samalla eräs lapsuusaikainen kaverini mieleen, joka kyllästyi radio-ohjattavaan autoonsa ja purki sen.
Otti autosta moottorin ja vastaanottimen. Liitti ne valoihin ja sälekaihtimeen, jonka jälkeen näiden ohjaus tapahtui lähettimellä.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt kaverilleni vaan hän kehitti C64:lle ohjelman, joka ohjasi lähetintä..
(Tietotekniikka tempaisikin sitten miehen mukaansa)
