Onko termokemiallinen kierto halpa, suuri ja kestävä energiavarasto?

[kotte]

Lieneekähön tuo NaOH systeemi kovin kompakti, äkkiseltään ajatellen liukenemislämmön käyttö eneregian varastointii kuulosta melko tilaavievältä laitokselta, tosin niin on myös tuo ehdottamani (suuri) lämminvesivaraajakin.

Liukenemislämpö ei tuossa olisi pääasiallinen lämmönlähde, vaan hygroskooppisella maateriaalilla vesihöyryn täyttämästä tilasta tiivistetyn kosteuden lauhtumislämpö veden tiivistyessä uudelleen. Lämpö olisi siis pääasiassa peräisin maalämpöpiiristä, jonka lämpö haihduttaa vettä (haihtuminen on tehokasta, jos tilassa ei matalapaineisen vesihöyryn ohella ole muita kaasuja). Natriumhydroksidi myös lämpenee liuotessaan tiivistyvään veteen, mikä tehostaa prosessia moniin muihin hygroskooppisiin suoloihin nähden. Järin valtavaa lämpötilaeroa ei tällä tavoin ole mahdollista saada aikaan (kymmeniä asteita sentään), eli lämmönjaon on tapahduttava lattialämmön kautta tms. Tarvitaan luokkaa sama määrä natriumhydroksidia kuin on tarkoitus haihduttaa ja tiivistää vettä. Yhden kilowattitunnin tuottamiseen tarvitaan luokkaa runsas puolitoista kg vettä. Eli luokkaa 15 litraa vettä tuottaa saman verran lämpöenergiaa kuin litra öljyä, mutta eihän natriumhydroksidikaan aivan ilmaista ole. Sitä tosin voi periaatteessa tehdä kotona aurinkosähkön avulla vedestä ja tavallisesta suolasta (periaatteessa jopa merivedestä suoraan), kunhan erottimena on erikoismuovikalvoa (polttokennoista tuttu nafion tms., vrt. https://en.wikipedia.org/wiki/Chloralkali_process).

Veden on oltava kaasutonta, mikä on saatava aikaan joko keittämällä tai tyhjiöpumppauksella, mutta riittää, että tämä tehdään kerran ja sen jälkeen kaasutonta vettä voidaan kierrättää järjestelmässä periaatteessa vuodesta toiseen.

 

[Savonius]

Nuo hyötysuhdevertailut ovat ongelmallisia kun niitä käytetään omien näkemysten tukemiseen.

27 kuutiometrin säiliössä on noin 31Kwh astetta kohden.
Takavuosina kun lämmitimme pelkästään verkkosähköllä kunnon pakkaspäivänä vuorokaudessa kului 157Kwh

 

[viivelinja]

Liukenemislämpö ei tuossa olisi pääasiallinen lämmönlähde, vaan hygroskooppisella maateriaalilla vesihöyryn täyttämästä tilasta tiivistetyn kosteuden lauhtumislämpö veden tiivistyessä uudelleen. Lämpö olisi siis pääasiassa peräisin maalämpöpiiristä, jonka lämpö haihduttaa vettä (haihtuminen on tehokasta, jos tilassa ei matalapaineisen vesihöyryn ohella ole muita kaasuja). Natriumhydroksidi myös lämpenee liuotessaan tiivistyvään veteen, mikä tehostaa prosessia moniin muihin hygroskooppisiin suoloihin nähden. Järin valtavaa lämpötilaeroa ei tällä tavoin ole mahdollista saada aikaan (kymmeniä asteita sentään), eli lämmönjaon on tapahduttava lattialämmön kautta tms. Tarvitaan luokkaa sama määrä natriumhydroksidia kuin on tarkoitus haihduttaa ja tiivistää vettä. Yhden kilowattitunnin tuottamiseen tarvitaan luokkaa runsas puolitoista kg vettä. Eli luokkaa 15 litraa vettä tuottaa saman verran lämpöenergiaa kuin litra öljyä, mutta eihän natriumhydroksidikaan aivan ilmaista ole. Sitä tosin voi periaatteessa tehdä kotona aurinkosähkön avulla vedestä ja tavallisesta suolasta (periaatteessa jopa merivedestä suoraan), kunhan erottimena on erikoismuovikalvoa (polttokennoista tuttu nafion tms., vrt. https://en.wikipedia.org/wiki/Chloralkali_process).

Veden on oltava kaasutonta, mikä on saatava aikaan joko keittämällä tai tyhjiöpumppauksella, mutta riittää, että tämä tehdään kerran ja sen jälkeen kaasutonta vettä voidaan kierrättää järjestelmässä periaatteessa vuodesta toiseen.

Eli siis kyseessä on jonkinlainen termokemiallinen länpöpumppu, tuollaisesta tekniikasta en ole kuullutkaan. Luulisi natriumhydroksidin olevan halpaa isompina määrinä ostettuna.

Kloorialkaliprosessin erotuskalvon ei tarvitse tietääkseni olla protoninvaihtokalvo, vaan kalvon tarkoituksena on vain estää suurempi virtaus kennosta toiseen, jottei NaOH reagoi kloorin kanssa.

Sopisikohan tuo kalsiumoksidi tuohon prosessiin hyvin, se on myös erittäin hygroskooppista? Tämä systeemi on kyllä kokeilun arvoinen juttu.

 

[viivelinja]

Nuo hyötysuhdevertailut ovat ongelmallisia kun niitä käytetään omien näkemysten tukemiseen.

27 kuutiometrin säiliössä on noin 31Kwh astetta kohden.
Takavuosina kun lämmitimme pelkästään verkkosähköllä kunnon pakkaspäivänä vuorokaudessa kului 157Kwh

No kyllähän tähän "vihreään" energiaan liittyy käytännön tasolla ratkaisemattomia ongelmia. Mahtaakohan ne aivan hetkeen ratketakaan.

Ja vaikka superakku, mikä on halpa, suurikapasiteettinen, ympäristöystävällinen, energiatehokas ja ikuisesti kestävä joku päivä keksittäisiinkin, olisi se silti vain energian kantaja. Energia pitää siihen kuitenkin jotenkin tuottaa, ja sekin tarvitsee energiaa häviöihinsä ja laitteiden tuottamiseen. Tuskin nykyiselle yhteiskuntajärjestelmällä tullaan koskaan siirtymään pois fossiileista. Sitten voidaan harkita, kun on jo liian myöhäistä, jos tämä paremmin tietävien ilmastonmuutos sieltä tulee (tai uusi maailmansota)...

Voisihan tuo varaaja toimia hyvänä lisänä puulämmölle, mutta puulla ei jokaisen suomalaisen energiaa voida tuottaa, jos kulutus per capita pysyy nykyisellään. Kaikki Suomen metsät yhteensä ei tuottaisi tarpeeksi. Siksi tarvitaan paremman hyötysuhteen omaava energiavarasto.

 

[kotte]

Sopisikohan tuo kalsiumoksidi tuohon prosessiin hyvin, se on myös erittäin hygroskooppista? Tämä systeemi on kyllä kokeilun arvoinen juttu

Ruotsissa ovat kehitelleet jossakin yliopistossa nimenomaan kalsiumoksidiin/kalsiumhydrioksidiin perustuvaa kemiaa. En nyt muista paikkaa tai linkkiä. Ongelmana kaiketi on ollut jonkinlainen sintrautuminen ajan myötä (aineethan eivät liukene juurikaan veteen), mutta lukeman mukaan jonkintyyppisellä nanopinnoituksella ongelma on mahdollista saada hallintaan.

 

[denzil dexter]

Kyllä mineraalivilla ja teräslevy maksavat maltaita ja eikä siinä vielä kaikki.

Niin, kymmenen kuution tankissa on vaippaa noin 12 neliömetriä.(EI TIETENKÄÄN 12 VAAN 42 neliömetriä) Kuudessa yhteensa 72m2 (42x6=252m2) Saadakseen niihin U-arvon joka on 0,5 täytyy käyttää rahaa sen verran että samalla summalla keski-ikäinen lämmittää sähköllä loppuelämänsä. Silti sitä joutuisi lämmittämään 5,5Kwx24h eli 133 kilovattitunnilla vuorokaudessa että saisi lämmön pidettyä lähellä 50 astetta. (jos sen saisi jotenkin ensin sinne nousemaan).
Sorry tämä laskuvirhe sekoilu

Teoreettinen minimi vaipan pinta-alalle taitaa olla 10 kuution säiliöllä 22.4 neliötä. Tuollaisia ei varmaan kannattaisi erikseen rakentaa, vaan yrittää jotenkin hyödyntää talon rakenteita. Esimerkiksi 100 neliön taloon metri vettä pohjalle, jolloin lisärakenteita ei tarvitsisi muuta kuin kunnollinen vesieristys ja sisäpuolen lattian parempi lämmöneristys (alaspäin maahan lämpö ei kovin paljon karkaa, vaan maaperä toimii lähinnä lisälämmönvaraajana sen jälkeen kun sen on kerran lämmittänyt). Tuollaisen kun hehkuttaa kesän aikana kuumaksi, ei varmasti tule kylmä ennen joulua vaikkei lämmittäisi lainkaan, ja sen jälkeen voi ottaa tankista lämpöä perinteisin menetelmin.

 

[Savonius]

Kun tuli sekoiltua tuon vaipan alan kanssa piti oikein käydä tarkistamassa. 10000 litran säiliön jonka halkaisija on 1,6m ja pituus 5,5m vaipan ala on noin 31,7 neliömetriä. Kuuden vastaavan yhteisala n. 190 neliömetriä. 0,5 Uulla se tekisi 95Wh tunnissa asteen lämpötilaerolla. Vuorokaudessa 2,28Kwh. 30 asteen erolla menisi 68Kwh vuorokaudessa lämpötilan ylläpitämiseen

 

[viivelinja]

Kun tuli sekoiltua tuon vaipan alan kanssa piti oikein käydä tarkistamassa. 10000 litran säiliön jonka halkaisija on 1,6m ja pituus 5,5m vaipan ala on noin 31,7 neliömetriä. Kuuden vastaavan yhteisala n. 190 neliömetriä. 0,5 Uulla se tekisi 95Wh tunnissa asteen lämpötilaerolla. Vuorokaudessa 2,28Kwh. 30 asteen erolla menisi 68Kwh vuorokaudessa lämpötilan ylläpitämiseen

Siksi säiliön tilavuus pinta-alayksikköä kohtaan maksimoidaan, kuten yllä olen kuvaillut. Ei ole mitään järkeä rakentaa lämpövarastoa, mikä tekniseltä toteutukseltaan vastaa jäähdytysrivastoa.

Nykyisen säännösten mukaan yläpohjan U -arvo saa olla maksimissaan 0.09, jota käyttäen olen laskenut aiemmissa viesteissäni tuon varaajan lämpöhäviöt. 450 mm mineraalivillavuori tuohon 27 m^3 säiliöön maksaisi noin 2000 €, U arvolla 0,07.

Ja lisäksi, asuvathan ihmiset jo nyt tuollaisissa lämpöeristekuorissa talon muodossa, mitäpä jos yhden huoneen, 27 m^3 tai suuremman pyhittäisi lämpövarastoksi. Lämpöhäviötkin olisivat irrelevantteja, koska ne menisivät suoraan rakennuksen lämmitykseen. Ja voihan se varaava materiaali olla vaikkapa massiivinen kivirakenne tai jokin muukin.

 

[viivelinja]

Ruotsissa ovat kehitelleet jossakin yliopistossa nimenomaan kalsiumoksidiin/kalsiumhydrioksidiin perustuvaa kemiaa. En nyt muista paikkaa tai linkkiä. Ongelmana kaiketi on ollut jonkinlainen sintrautuminen ajan myötä (aineethan eivät liukene juurikaan veteen), mutta lukeman mukaan jonkintyyppisellä nanopinnoituksella ongelma on mahdollista saada hallintaan.

Toimisikohan jos melko suuressa, muutaman kuution tyhjiötankissa (missä teoreettisesti siis vaikuttaa vain veden melko matala höyrynpaine ko. lämpötiloissa) olisi tuota kalsiumoksidia, mitä ei siirreltäisi ollenkaan vaan se olisi pysyvästi paikallaan, ja toisessa suurella putkella siihen yhdistetyssä tankissa maalämpöpiirin lämmittämää vettä. Kalsiumtankissa olisi lämmönkeruupiiri oksidin seassa, josta lämmin vesi otettaisiin. Tehoa säädellään tankkien välissä olevalla venttiilillä, ja tyhjiötä pidetään yllä pumppaamalla vuotaneet/liuenneet kaasut pois tyhjiöpumpulla tietyin väliajoin.

Osa materiaalista jää helposti reagoimatta jos höyry ei diffusoidu riittävän hyvi oksidiin, mutta kyllä lämpö jokatapauksessa löytää tiensä keruuputkistoon. Ja jos yksikkä on sisällä, ei ole huolta lämpöhäviöistä, mutta ehkä jostakin muusta...

Mahtaakohan perusteräs kestää näitä kaustisia aineita/liuoksia pitkään?

Tuota olisi helppo kokeilla pienessä mittakaavassa, jos edes vähän metallia käsitellä osaa.

 

[virtuaaliharri]

Ja lisäksi, asuvathan ihmiset jo nyt tuollaisissa lämpöeristekuorissa talon muodossa, mitäpä jos yhden huoneen, 27 m^3 tai suuremman pyhittäisi lämpövarastoksi. Lämpöhäviötkin olisivat irrelevantteja, koska ne menisivät suoraan rakennuksen lämmitykseen. Ja voihan se varaava materiaali olla vaikkapa massiivinen kivirakenne tai jokin muukin.

Seinien sisäpuolinen varaajahuone nostaa äkkiä kiinteistön verotusarvoa (uutta rakennettaessa) ja rakennuskulutkin taitaisi mennä vähintään keskiverto neliöhinnan mukaan. Nykyään kun U-arvovaatimukset ja ilmanvaihdon LTO-vaatimukset ovat niin korkeat, ei järjestelmässä vakiona ole kauheasti ylilämmön sietovaraa ennen kuin joudutaan turvautumaan koneelliseen jäähdytykseen tai erillisilmanvaihtoon varaajahuoneen osalta niin, että lämmöt saa sieltä poistettua alkukesästä myöhään syksyyn - mikä toki olisi täysin mahdollista toteuttaa jopa ilman sähkönkulutusta suoralla putkella yläpohjan läpi katolle (ei vain saisi unohtaa venttiiliä auki talveksi).
Pallo olisi varmastikin edullisin varaajan muoto materiaalikustannuksiltaan ja energiataloudeltaan, mutta tilankäytöllisesti huono ja isona kallis kuljetettava. Kokonaisedullisin varaaja olisi varmaankin kooltaan sellainen että menee normaalikuljetuksena yhdellä autolla, nousee kuljetusauton omalla nosturilla, asennetaan maahan tehtyyn syvään kuoppaan ja maksaa mahdollisimman vähän. Tuo viimeisin kohta taitaa olla ratkaiseva. Jos polystyreenivaipan saisi laminoitua molemmin puolin jotenkin kestävästi ja edullisesti, niin siinä saattaisi olla halvin mahdollinen ratkaisu. Polyuretaani taitaa soveltua tuollaisiin valmistusteknisessä mielessä paremmin, mutta toisaaltaan kestää ilmeisesti kosteutta huonommin, jos sitä sisään ajanoloon tihkuu.

 

[denzil dexter]

Merikontti maksaa pari tonnia, seisoo omilla jalaksillaan, vetää 66000 litraa eikä tarvitse rakennuslupaa. Rumahan se on, mutta maisemointi on aina mahdollista. Myöskään tiiveys ei ole säiliön luokkaa, eli vaatii hiukan sikamassan tai hitsin kanssa askartelua.

 

[Turskis]

Jos talon rakentaisi murskepatjan päälle valetun betonilaatan päälle. Sokkeli 1,2 metriä korkea valubetoni ja päälle ontelolaatat. Alapohjan sisäpuolen pinnoitus polyurea-ruiskutuksella ei mikään mahdoton homma olisi.

Siinä olisi 100m3 vesitilavuus kausivarastoksi.

 

[viivelinja]

Seinien sisäpuolinen varaajahuone nostaa äkkiä kiinteistön verotusarvoa (uutta rakennettaessa) ja rakennuskulutkin taitaisi mennä vähintään keskiverto neliöhinnan mukaan. Nykyään kun U-arvovaatimukset ja ilmanvaihdon LTO-vaatimukset ovat niin korkeat, ei järjestelmässä vakiona ole kauheasti ylilämmön sietovaraa ennen kuin joudutaan turvautumaan koneelliseen jäähdytykseen tai erillisilmanvaihtoon varaajahuoneen osalta niin, että lämmöt saa sieltä poistettua alkukesästä myöhään syksyyn - mikä toki olisi täysin mahdollista toteuttaa jopa ilman sähkönkulutusta suoralla putkella yläpohjan läpi katolle (ei vain saisi unohtaa venttiiliä auki talveksi).
Pallo olisi varmastikin edullisin varaajan muoto materiaalikustannuksiltaan ja energiataloudeltaan, mutta tilankäytöllisesti huono ja isona kallis kuljetettava. Kokonaisedullisin varaaja olisi varmaankin kooltaan sellainen että menee normaalikuljetuksena yhdellä autolla, nousee kuljetusauton omalla nosturilla, asennetaan maahan tehtyyn syvään kuoppaan ja maksaa mahdollisimman vähän. Tuo viimeisin kohta taitaa olla ratkaiseva. Jos polystyreenivaipan saisi laminoitua molemmin puolin jotenkin kestävästi ja edullisesti, niin siinä saattaisi olla halvin mahdollinen ratkaisu. Polyuretaani taitaa soveltua tuollaisiin valmistusteknisessä mielessä paremmin, mutta toisaaltaan kestää ilmeisesti kosteutta huonommin, jos sitä sisään ajanoloon tihkuu.

Tuo esittämäni 27 m^3 varaaja vie lattiapinta-alaa 9 m^2. Loppujen lopuksi tuo laskemani noin 500 W lämpövuoto ei nyt kovin suuri lämmönlähde ole. Auringonpaiste lämmittää noin 1 kW/neliömetri, kylmälaitteetkin helposti 100 W. Ihminen lämmittää noin 80 W.

Jos tuollaisen varaajan joskus rakennan, kokoan sen luultavasti teräslevyistä paikan päällä. Maan alla voisi tosiaan olla hyvä paikka tuolle.

 

[viivelinja]

Merikontti maksaa pari tonnia, seisoo omilla jalaksillaan, vetää 66000 litraa eikä tarvitse rakennuslupaa. Rumahan se on, mutta maisemointi on aina mahdollista. Myöskään tiiveys ei ole säiliön luokkaa, eli vaatii hiukan sikamassan tai hitsin kanssa askartelua.

No siinähän olisi valmis aihio, johon mahtuisi jo melkoisesti energiaa, ja pinta-alan suhde tilavuuteenkin lie kohtuullinen.

Jos talon rakentaisi murskepatjan päälle valetun betonilaatan päälle. Sokkeli 1,2 metriä korkea valubetoni ja päälle ontelolaatat. Alapohjan sisäpuolen pinnoitus polyurea-ruiskutuksella ei mikään mahdoton homma olisi.

Siinä olisi 100m3 vesitilavuus kausivarastoksi.

Voisi myös olla hyvä idea. Litteän lämpövaraston pinta-ala on suuri suhteessa tilavuuteen, joten lämpöhukkakin on sitten myös isompi.

 

[kotte]

Toimisikohan jos melko suuressa, muutaman kuution tyhjiötankissa (missä teoreettisesti siis vaikuttaa vain veden melko matala höyrynpaine ko. lämpötiloissa) olisi tuota kalsiumoksidia, mitä ei siirreltäisi ollenkaan vaan se olisi pysyvästi paikallaan, ja toisessa suurella putkella siihen yhdistetyssä tankissa maalämpöpiirin lämmittämää vettä. Kalsiumtankissa olisi lämmönkeruupiiri oksidin seassa, josta lämmin vesi otettaisiin. Tehoa säädellään tankkien välissä olevalla venttiilillä, ja tyhjiötä pidetään yllä pumppaamalla vuotaneet/liuenneet kaasut pois tyhjiöpumpulla tietyin väliajoin.

Osa materiaalista jää helposti reagoimatta jos höyry ei diffusoidu riittävän hyvi oksidiin, mutta kyllä lämpö jokatapauksessa löytää tiensä keruuputkistoon. Ja jos yksikkä on sisällä, ei ole huolta lämpöhäviöistä, mutta ehkä jostakin muusta...

Mahtaakohan perusteräs kestää näitä kaustisia aineita/liuoksia pitkään?

Tuota olisi helppo kokeilla pienessä mittakaavassa, jos edes vähän metallia käsitellä osaa.

Oman käsitykseni mukaan kalsiumoksidi toimii aivan hyvin puhtaan matalapaineisen vesihöyryn imemiseen, kun lämpötila on plus-miinus jokusen kymmenen astetta normaalista huonelämpötilasta. Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että vesihöyryä kerätään silikageelillä tai litiumbromidilla, joita molempia käytetään kaupallisesti valmistettavien lämpöenergialla käytettävien ilmastointilaitteiden adsorptio- ja absorptioaineena. Alipaineessa kalsiumoksidi ei tietenkään ime vesihöyryä yhtä korkeassa lämpötilassa kuin normaali-ilmanpaineessa, mutta tällä ei liene mitään käytännön merkitystä, kun tasapainolämpötila on normaali-ilmanpaineessa peräti useita satoja asteita.

Järjestely varmaankin toimii muutoin ihan niin kuin esität, mutta hankaluuksia tulee lähinnä siitä, että kiintoaine paisuu yli kaksikertaiseksi, kun kalsiumoksidi muuntuu kosteuden vaikutusta kalsiumhydroksidiksi. Tuo tukkii kaasun kulkureittejä, mihin edellä viittaisin sintrautumisella. Tyhjiöpumppausta käytetään noissa lämpökäyttöisissä ilmastointilaitteissakin, vaikkakaan periaatteessa uusia kaasuja ei järjestelmään pääse kuin vuotovikojen kautta.

Emäksisyydestä ei pitäisi olla mitään haittaa sopivien materiaalien kestävyydellä. Tavallinen teräs kestää vallan hyvin tällaisia olosuhteita. Betoniteräskin kestää nimenomaan tällaista ympäristöä. Sen sijaan sinkki, alumiini tai magnesium voivat syöpyä pahasti ja muodostaa tankkiin ylipainettakin kehittävää vetyä.

 

[viivelinja]

Oman käsitykseni mukaan kalsiumoksidi toimii aivan hyvin puhtaan matalapaineisen vesihöyryn imemiseen, kun lämpötila on plus-miinus jokusen kymmenen astetta normaalista huonelämpötilasta. Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että vesihöyryä kerätään silikageelillä tai litiumbromidilla, joita molempia käytetään kaupallisesti valmistettavien lämpöenergialla käytettävien ilmastointilaitteiden adsorptio- ja absorptioaineena. Alipaineessa kalsiumoksidi ei tietenkään ime vesihöyryä yhtä korkeassa lämpötilassa kuin normaali-ilmanpaineessa, mutta tällä ei liene mitään käytännön merkitystä, kun tasapainolämpötila on normaali-ilmanpaineessa peräti useita satoja asteita.

Järjestely varmaankin toimii muutoin ihan niin kuin esität, mutta hankaluuksia tulee lähinnä siitä, että kiintoaine paisuu yli kaksikertaiseksi, kun kalsiumoksidi muuntuu kosteuden vaikutusta kalsiumhydroksidiksi. Tuo tukkii kaasun kulkureittejä, mihin edellä viittaisin sintrautumisella. Tyhjiöpumppausta käytetään noissa lämpökäyttöisissä ilmastointilaitteissakin, vaikkakaan periaatteessa uusia kaasuja ei järjestelmään pääse kuin vuotovikojen kautta.

Emäksisyydestä ei pitäisi olla mitään haittaa sopivien materiaalien kestävyydellä. Tavallinen teräs kestää vallan hyvin tällaisia olosuhteita. Betoniteräskin kestää nimenomaan tällaista ympäristöä. Sen sijaan sinkki, alumiini tai magnesium voivat syöpyä pahasti ja muodostaa tankkiin ylipainettakin kehittävää vetyä.

Täytyypä kokeilla miten systeemi toimii pienessä mittakaavassa... Jos "sintraantumista" ilmaantuu, niin voisihan tuohon kehittää jonkun mekaanisen ratkaisun asian korjaamiseksi. Tiesin kyllä tuon kalsiumoksidin paisumisongelman.

Tuossa on aurinkoenergiaa käyttävä itse rakennettu sorptioilmastointilaite:

 

[Savonius]

Näiden erilaisten viritysten hintojen yhteydessä usein esiintyy termi, ei maksa mitään. Se ei varsinaisesti kerro virityksen hinnasta vaan kertojan varallisuudesta tai että on tottunut vaihtoehtoon "pappa betalar".

 

[viivelinja]

Näiden erilaisten viritysten hintojen yhteydessä usein esiintyy termi, ei maksa mitään. Se ei varsinaisesti kerro virityksen hinnasta vaan kertojan varallisuudesta tai että on tottunut vaihtoehtoon "pappa betalar".

Tietysti kokeellksten järjestelmien hinta-hyötysuhde on huono, mutta kuten ylläolevalla videollakin kerrotaan, järjestelmä voidaan rakentaa myös kierrätetystä tavarasta.

Se, että ko. viilennyslaite on kaupallisessa käytössäkin tuottamassa hukkalämmöstä kylmää kertoo aivan omaa tarinaansa sen kannattavuudesta. Myös Helsingin kaukokylmäverkkoa viilennetään samalla periaatteella kesäisin. Myös sulasuolavaraajat ja massiivisia vesivaraajia on kaupallisessa käytössä.

Uusiutuvan energian hyödyntäminen, kuten on jo tässäkin keskustelussa useampaan kertaan sanottu, ei ole taloudelliselta kannalta järkevää, vaan sihen tarvitaan yhteiskunnallinen muutos, mitä ihmiset eivät tule saamaan aikaan, ennen kuin seinä tulee vastaan, jos tulee. Tuota muutosta ei pullamössösukupolvi aikaan saa. Periaatteessa uusiutuvan energia käyttö tulee johtamaan elintason laskuun (ostovoimassa mitattuna), mutta eräiden tutkimuksen mukaan ihmiset voivat olla onnellisia myös köyhissä maissa ja vanhoina aikoina, kun kaikkea ei saanut heti. Jopa onnellisempia kuin nykyiset millenniaalit.

Tietenkin, kun näitä nyt ajattelin alkaa kokeilemaan, julkaisen samalla myös tiedot järjestelmän kustannuksista, työtunnit mukaan lukien.

Ja sitäpaitsi, onko suomalaisen häviäjämiehen ylipäätään syytä pysyä elossa, jos sitä ei maksa joku muu? Siinäpä kysymys pohdittavaksi.

 

[virtuaaliharri]

Uusiutuvan energian hyödyntäminen, kuten on jo tässäkin keskustelussa useampaan kertaan sanottu, ei ole taloudelliselta kannalta järkevää, vaan sihen tarvitaan yhteiskunnallinen muutos, mitä ihmiset eivät tule saamaan aikaan, ennen kuin seinä tulee vastaan, jos tulee. Tuota muutosta ei pullamössösukupolvi aikaan saa. Periaatteessa uusiutuvan energia käyttö tulee johtamaan elintason laskuun (ostovoimassa mitattuna), mutta eräiden tutkimuksen mukaan ihmiset voivat olla onnellisia myös köyhissä maissa ja vanhoina aikoina, kun kaikkea ei saanut heti. Jopa onnellisempia kuin nykyiset millenniaalit.

Pitäisi olla jonkinlainen uskottava tuotteen ympäristöyställisyyttä kuvaava indeksi, jotta olisi helpompi valita ympäristöystävällinen vaihtoehto. En ole vakuuttunut että esimerkiksi Tesla 3 on ympäristöystävällisempi, kokonaisuutenaankaan, kuin vastaavan tasoinen bensa-auto, sillä oma käsitykseni on, että hinta indikoi kohtuullisen hyvin tuotteen valmistukseen käytettyjä resursseja. Toki vertailua hankaloittavat verot, kilpailun puute ja muoti-ilmiöt, jotka tuolle indeksille antavat perustelun.
Henkkoht en näe mitenkään automaationa energian hinnan nousua tulevaisuudessa. Tuuli-, aurinko- ja aaltovoimaloita voitaisiin sijoittaa ympäri planeettaa kaikille aikavyöhykkeille ja johtaa suurjänniteverkkoa pitkin käyttökohteisiinsa. Pumppuvoimaloita ja muita suuren kapasiteetin energiavarastoja aletaan rakentamaan kiihtyvään tahtiin. Eiköhän se natriumikin saada litiumia korvaamaan, jolloin akkujen hinnat romahtavat ja paikallisesta yleissähkön varastoimisesta tulee yhä useammalle arkipäivää. Edelleen jostain syystä loistavat markkinoilta poissaolollaan suurellla polttoainesäiliöllä varustetut dieselaggregaatin ja lämpökattilan hybridit - ainakin pientaloon sopivista kokoluokista - tuollainen kun voisi olla ekologinen valinta yhdistettynä pieneen tuulivoimalaan ja aurinkopaneelistoon.

 

[kotte]

Tuo haihduttava ilmastointilaite ei toimi kosteassa ilmastossa, kun kastepiste rajoittaa jäähtymää. Olen lukenut, että vastaavia on käytetty Euroopassakin kaupallisena ja melko järeänä versiona sellaisella parannuksella, että ideana on nimenomaan tuloilmaa jäähdyttävä laite, suolaliuoksen sijasta käytetään hygroskooppista regeneratiivista lämmönvaihdinta (pyörivä talteenottokenno tai kaksikammioinen regeneratiivinen lämmönvaihdin) ja kastepistekin pystytään lyömään hoitamalla jäähdytys sisältä imetyllä valmiiksi kuivatulla jäteilmalla. Toteutus sitten on vielä hiukan mutkikkaampi. Australiassa ymmärtääkseni nuo ovat melko tavallisia, kun ilmasto suosii.

Sen sijaan adsorptio- ja absortiolaitteistolla päästään leikiten kastepisteen alle, kun kyseessä on oikeastaan lämpövoimakoneen ja jäähdyttävän lämpöpumpun yhdistelmä. Esimerkiksi kaupalliset silikageelia käyttävät ilmastointilaitteet ovat tyypillsesti kaksikammioisia, ja adsorpoiva kammio imee puhdasta matalapaineista vesihöyryä samaan aikaan, kun toisen kammion silikageelia regeneroidaan. Adsorpoiva kammio pitää höyrynpaineen millibaariluokassa, jolloin toisessa astiassa oleva vesi toimii höyrystyvänä kylmäaineena ja jäähtyy alle kymmeneen asteeseen. Kun silikageeli alkaa kyllästyä vedestä, roolit vaihdetaan venttiileitä kääntämällä. Litiumbromidivehkeet taas ovat tyypillisesti jatkuvatoimisia ja kammioiden paine-ero pidetään yllä liuos- ja vesipumpuilla. Suomessakin oli suuri tuollainen ilmastojäähdytyslaite kaukojäähdytyskäytössä Helenin Salmisaaren yhteistuotantolaitoksella (en tiedä, onko enää käytössä; kompressorilämpöpumput ovat nykyisin taloudellisempia).

Kalliita nuo vehkeet ovat ja kyllä sähkökäyttöinen lämpöpumppu vetää yleensä pitemmän korren. Tuo kalsiumoksidi-kalsiumhydroksidia (tai natriumhydroksidin hygroskooppisuutta ja positiivista liukenemislämpöä) hyödyntävä varastoiva lämpöpumppu olisi kuitenkin siinä mielessä kiinnostava, että sillä on uskottavasti mahdollista varastoida auringon lämpöä kesällä käytettäväksi (eräänlaisen maa-) lämpöpumpun käyttövoimana talvella ja ennen kaikkea varastoiminen on häviötöntä tyypillisen kemiallisen polttoaineen tavoin. Kemikaalitkin ovat periaatteessa hinnaltaan edullisia.