virtuaaliharri
Member
Toimisikohan seuraava noin periaatteessa:
- epäsymmetrinen harjakatto kokonaan teräksestä pelteineen, rankoineen, ruoteineen ja ristikoineen
- aurinkoon suunnattu jyrkempi lape aurinkopaneeleilla kattopellin sijaan
- yläpohjan "lattia" teräsbetonia, joka valettu EPS- tai XPS-eristelevytyksen päälle
- yläpohjan rakenne suljettu, siis ilman tavanomaista tuuletusta; vain minimalistiset venttiilit ilmanvaihtoon, jotta tilassa pystyy tekemään huoltotoimenpiteitä ilman happinaamareita
- VILP asennettuna betonilaatan päälle (tärinänvaimentimien kera) siten, että saa lämmön siirtymään mahdollisimman tehokkaasti aurinkopaneelien takapinnasta ilmaan pumpattavaksi
- kondenssiveden viemäröinti
- toimintalogiikka: aina kun aurinko paistaa tarpeeksi on-off-tyyppisen lämpöpumpun käyttämiseksi, niin pumppu käy ja
lämmittää 1000-3000 litran lämminvesivaraajaa; kun varaajan tavoitelämpötila on saavutettu ajetaan loput päivän aurinkolämmöt talon alle maahan
- poikkeuksena edelliseen, talvella pidetään lämminvesivaraajaa lämpimänä käyttämällä lämpöpumppua verkkosähköllä
- lattialämmitys hoidetaan ottamalla lämpöä talon alta kierrättämällä maa- ja lattiapiireissä vettä (alkuvuosina maan lämpöä nostettaessa joudutaan käyttämään em. lämminvesivaraajan kapasiteettia myös lattioiden lämmittämiseen)?
Siis lähinnä sillä kyselen, jotta kannattaako asiaa enempää laskeskella vai tuleeko heti mieleenne ilmeisiä näkökohtia, jotka tekevät hommasta taloudellisesti tai muuten kannattamattoman?
Perusideana on, että lämpöpumppu kävisi vain päiväsaikaan, joko aurinkoenergian ohjaamana tai sitten kalenterin ohjaamana (auringon nousujen ja laskujen mukaan paistoi tai ei), jolloin COP olisi suurempi ja sähkö pääosin paneeleilla tuotettua. Päiväaikaanhan on muutoinkin lämpimämpää ja myös pohjoislappeen pellin läpi johtuisi lämpöä. Talon alle riittäisi varmaankin tuhdit lämmöneristeet seinien alle riittävän syvälle ulottuvina siten, että pohja jätettäisiin eristämättä (olettaen että pohjavesi riittävän syvällä).
Lämpöpumpuista sanotaan käynnistysten olevan erityisen kuluttava tekijä. Kuinka merkittävästä asiasta oikeasti mahtaa olla kysymys? Kannattaisiko pitkät kesäpäivät tosiaan käyttää "ilmaista" sähköä ja pumpata lämpöä maahan vai onko sittenkin esim. kompressorin käyttötunnit ratkaisevampi tekijä eli pumppu vikaantuisikin aiemmin normaalikäyttöön verrattuna? Viimemainittuunhan järjestelmän kannattavuus toki viimeistään kaatuisi, jos pumppu ei kestä suurin piirtein samaa mitä normikäytössäkin.
- epäsymmetrinen harjakatto kokonaan teräksestä pelteineen, rankoineen, ruoteineen ja ristikoineen
- aurinkoon suunnattu jyrkempi lape aurinkopaneeleilla kattopellin sijaan
- yläpohjan "lattia" teräsbetonia, joka valettu EPS- tai XPS-eristelevytyksen päälle
- yläpohjan rakenne suljettu, siis ilman tavanomaista tuuletusta; vain minimalistiset venttiilit ilmanvaihtoon, jotta tilassa pystyy tekemään huoltotoimenpiteitä ilman happinaamareita
- VILP asennettuna betonilaatan päälle (tärinänvaimentimien kera) siten, että saa lämmön siirtymään mahdollisimman tehokkaasti aurinkopaneelien takapinnasta ilmaan pumpattavaksi
- kondenssiveden viemäröinti
- toimintalogiikka: aina kun aurinko paistaa tarpeeksi on-off-tyyppisen lämpöpumpun käyttämiseksi, niin pumppu käy ja
lämmittää 1000-3000 litran lämminvesivaraajaa; kun varaajan tavoitelämpötila on saavutettu ajetaan loput päivän aurinkolämmöt talon alle maahan
- poikkeuksena edelliseen, talvella pidetään lämminvesivaraajaa lämpimänä käyttämällä lämpöpumppua verkkosähköllä
- lattialämmitys hoidetaan ottamalla lämpöä talon alta kierrättämällä maa- ja lattiapiireissä vettä (alkuvuosina maan lämpöä nostettaessa joudutaan käyttämään em. lämminvesivaraajan kapasiteettia myös lattioiden lämmittämiseen)?
Siis lähinnä sillä kyselen, jotta kannattaako asiaa enempää laskeskella vai tuleeko heti mieleenne ilmeisiä näkökohtia, jotka tekevät hommasta taloudellisesti tai muuten kannattamattoman?
Perusideana on, että lämpöpumppu kävisi vain päiväsaikaan, joko aurinkoenergian ohjaamana tai sitten kalenterin ohjaamana (auringon nousujen ja laskujen mukaan paistoi tai ei), jolloin COP olisi suurempi ja sähkö pääosin paneeleilla tuotettua. Päiväaikaanhan on muutoinkin lämpimämpää ja myös pohjoislappeen pellin läpi johtuisi lämpöä. Talon alle riittäisi varmaankin tuhdit lämmöneristeet seinien alle riittävän syvälle ulottuvina siten, että pohja jätettäisiin eristämättä (olettaen että pohjavesi riittävän syvällä).
Lämpöpumpuista sanotaan käynnistysten olevan erityisen kuluttava tekijä. Kuinka merkittävästä asiasta oikeasti mahtaa olla kysymys? Kannattaisiko pitkät kesäpäivät tosiaan käyttää "ilmaista" sähköä ja pumpata lämpöä maahan vai onko sittenkin esim. kompressorin käyttötunnit ratkaisevampi tekijä eli pumppu vikaantuisikin aiemmin normaalikäyttöön verrattuna? Viimemainittuunhan järjestelmän kannattavuus toki viimeistään kaatuisi, jos pumppu ei kestä suurin piirtein samaa mitä normikäytössäkin.
