Valikko
Foorumi
Uudet viestit
Hae sivustolta
Mitä uutta
Uudet viestit
Uudet profiiliviestit
Viime toiminnot
Jäsenet
Tämänhetkiset kävijät
Uudet profiiliviestit
Hae profiiliviesteistä
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
Yleiskatsaus
Haku
Haku
Hae vain otsikoista
Kirjoittaja:
Uudet viestit
Hae sivustolta
Valikko
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
Asenna sovellus
Install
Ilmaisenergia.info -foorumi yhdistetään Konekansa.net -foorumin osaksi vuoden 2025 aikana.
LUE TÄMÄ
pitääksesi käyttäjätunnuksesi voimassa, kiitos!
Foorumi
Energiakeskustelu
Aurinkosähkö
Paistaa se aurinko risukasaanki
JavaScript pois käytöstä. Saadaksesi kaiken irti sivustosta, ole hyvä ja salli JavaScriptin käyttö selaimessasi.
Käytät vanhentunutta selainta. Selaimesi ei mahdollisesti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää
vaihtoehtoista selainta.
.
Vastaa viestiketjuun
Viesti
<blockquote data-quote="kotte" data-source="post: 22742" data-attributes="member: 112"><p>Epäilemättä kumminkin maailman periaatteessa parhaat paikat tuottaa jatkuvaa aurinkoenergiaa olisivat pohjois- ja etelänavalle sijoitetut korkeat tornit ja päähän kiinnitetty vertikaaliakselin ympäri kiertävä keräin (pystykulmaa säädettäisiin vuoden jaksolla). Runsaan 10km korkeudesta kumpikin tuottaisi melko täydellä teholla sähköä luokkaa 45% vuodesta, yhdessä luokkaa 90% huipunkäyttöajalla, kun ollaan pilvien yläpuolella, ilmakehäkään ei enää kovin paljon häiritse ja katvejaksot limittyvät ideaalisesti. Säteilyn geometrian kannalta pohjoisnapa olisi päiväntasaajan veroinen paikka 2-akseliträkkäykselle (mutta pilvisyyden kannalta tuskin ja pilvettämänkin ilmakehän kannalta ehdottomasti ei).</p><p></p><p>Käytännössä moisten tornien rakentaminen on tietenkin mahdotonta ja kustannukset astronimisia (jos olisi mahdollista), eikä riittävän isoja paneeleita ole mahdollista asentaa tornin päähän liikuteltavaksi. Ilmapalloratkaisut olisivat sitten ihan oma lajinsa (valtaisine) haasteineen.</p><p></p><p>Tehokkain ratkaisu olisi periaatteessa stratosfäärissä leijaileva ilmalaiva, joka kerää pohjoisnavan stratofäärissä säteilyä koko kesäajan optimaalisessa kulmassa, ajaa syyspäivän tasauksen aikoihin etelänavalla ja kerää siellä energiaa kevätpäivän tasauksen tienoille, jolloin matkaa takaisin pohjoisnavalle. Sähkön siirto hyödynnettäväksi olisi jälleen oma haasteensa.</p><p></p><p>Tämä kyllä viittaa siihen, että pelkän geometrian mielessä kaikkialta maapallolta pystyy vuoden jakosolla keräämään saman määrän auringon säteilyä 2-d träkkäyksellä. Aurinko näyttää kiertyvän kaikkialla maapallon pinnalla ikään kuin nousevaa ja laskevaa ympyränrataa pitkin (päiväntasaajalla kiertoympyrä on pystyssä ja siirtyy vaakaan, navoilla kiertoympyrä taas on vaakaan ja siirtyy pystysuuntaan). Tuon radan pisteet jäävät vuoden kuluessa kaikkialla varsin tarkkaan fifty-fifty horisonttitason ylä- ja alapuolelle, joten vain pilvisyys ja etenemisreitin pituus ilmakehässä ratkaisevat vuositasolla. Päiväkohtainen saanto taas on päiväntasaajalla tasaisin eri vuodenaikojen yli keskiarvoistettuna ja epätasaisuus kasvaa kohti napoja.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="kotte, post: 22742, member: 112"] Epäilemättä kumminkin maailman periaatteessa parhaat paikat tuottaa jatkuvaa aurinkoenergiaa olisivat pohjois- ja etelänavalle sijoitetut korkeat tornit ja päähän kiinnitetty vertikaaliakselin ympäri kiertävä keräin (pystykulmaa säädettäisiin vuoden jaksolla). Runsaan 10km korkeudesta kumpikin tuottaisi melko täydellä teholla sähköä luokkaa 45% vuodesta, yhdessä luokkaa 90% huipunkäyttöajalla, kun ollaan pilvien yläpuolella, ilmakehäkään ei enää kovin paljon häiritse ja katvejaksot limittyvät ideaalisesti. Säteilyn geometrian kannalta pohjoisnapa olisi päiväntasaajan veroinen paikka 2-akseliträkkäykselle (mutta pilvisyyden kannalta tuskin ja pilvettämänkin ilmakehän kannalta ehdottomasti ei). Käytännössä moisten tornien rakentaminen on tietenkin mahdotonta ja kustannukset astronimisia (jos olisi mahdollista), eikä riittävän isoja paneeleita ole mahdollista asentaa tornin päähän liikuteltavaksi. Ilmapalloratkaisut olisivat sitten ihan oma lajinsa (valtaisine) haasteineen. Tehokkain ratkaisu olisi periaatteessa stratosfäärissä leijaileva ilmalaiva, joka kerää pohjoisnavan stratofäärissä säteilyä koko kesäajan optimaalisessa kulmassa, ajaa syyspäivän tasauksen aikoihin etelänavalla ja kerää siellä energiaa kevätpäivän tasauksen tienoille, jolloin matkaa takaisin pohjoisnavalle. Sähkön siirto hyödynnettäväksi olisi jälleen oma haasteensa. Tämä kyllä viittaa siihen, että pelkän geometrian mielessä kaikkialta maapallolta pystyy vuoden jakosolla keräämään saman määrän auringon säteilyä 2-d träkkäyksellä. Aurinko näyttää kiertyvän kaikkialla maapallon pinnalla ikään kuin nousevaa ja laskevaa ympyränrataa pitkin (päiväntasaajalla kiertoympyrä on pystyssä ja siirtyy vaakaan, navoilla kiertoympyrä taas on vaakaan ja siirtyy pystysuuntaan). Tuon radan pisteet jäävät vuoden kuluessa kaikkialla varsin tarkkaan fifty-fifty horisonttitason ylä- ja alapuolelle, joten vain pilvisyys ja etenemisreitin pituus ilmakehässä ratkaisevat vuositasolla. Päiväkohtainen saanto taas on päiväntasaajalla tasaisin eri vuodenaikojen yli keskiarvoistettuna ja epätasaisuus kasvaa kohti napoja. [/QUOTE]
Varmistus
Lähetä vastaus
Foorumi
Energiakeskustelu
Aurinkosähkö
Paistaa se aurinko risukasaanki
Käytämme sivuillamme evästeitä voidaksemme tarjota käyttäjille paremman käyttökokemuksen sekä kehittääksemme sivuston toimivuutta.
Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.
Hyväksy
Lisätietoja...
Ylös