Voisiko vetyä valmistaa itse.

Savonius

Well-known member
Paneelisähköä olisi ja siitä saatu hinta saattaa olla välillä kehno. Vaihtoehtoinen tapa olisi käyttää sitä vedyn valmistamiseen. Jos ei nyt ihan rakennusohjeita niin teoriapuolta voisi joku valaista.
 

denzil dexter

Well-known member
Voihan sitä valmistaa; tasavirralla hajoitaan vesi vedyksi ja hapeksi. Ongelma on lähinnä se, mitä vedyllä sen jälkeen tekisi. Vety-happi-seos on äärimmäisen räjähdysherkkää, ja puhdas vetykin varsin tulenarkaa. Pienen atomikoon vuoksi sitä on myös aika hankala säilöä. Noiden ongelmien vuoksi pitäisi olla aika raskas infra, jotta merkittävän määrän säilyttäminen onnistuisi.

Kotikonstein sähkön voi varastoida asetyleeninä: Sähköllä valmistetaan kalsiumkarbidia, jota sitten säilötään talven varalle. Kun aineeseen lisätään vettä, syntyy asetyleenia, jota voi käyttää lämmitykseen, valaistukseen tai moottorin polttoaineena. Meni pois muodista 1920-luvulla, mutta voisi taas olla ajankohtainen.
 

Mekaniker

Active member
Ruotsissa on runsaasti ihmisiä joilla on aiheeseen kiinnostusta, liian hankala kaasu minun mieleen...

Kalsiumkarbidia saa jopa ostaa rautakaupasta Ruotsissa:
Kilon purkki riittää kauan karbidilampussa
Ja saa sitä Virossa ja Latviassa myös: Myyrien kaasuttamiseksi. "Myrkytön" poistomenetelmä...
Pieni varoitus:
Kalsiumkarbidin kehittämä Asetyleeni on hankala kaasu sekin. Väärällä tavalla kun käsittelee se räjähtää ihan itsestään...
 

Savonius

Well-known member
Kotikonstein sähkön voi varastoida asetyleeninä: Sähköllä valmistetaan kalsiumkarbidia, jota sitten säilötään talven varalle. Kun aineeseen lisätään vettä, syntyy asetyleenia, jota voi käyttää lämmitykseen, valaistukseen tai moottorin polttoaineena. Meni pois muodista 1920-luvulla, mutta voisi taas olla ajankohtainen.
Olisko esimerkkiä siitä miten tuo hajottaminen tapahtuu.
Entäs tuo kalsiumkarbidin valmistus.
 

varikonniemi

Active member
Unohda suosiolla vedyn kanssa leikkiminen, se vaatii aikamoisen järjestelmän ja jos joudut siitä kysymään, et pysty sitä käyttämään.

vesikaasun (HHO) kanssa voi leikkiä helpommin ja vaikka kompressorilla ahtaa säiliöön, mutta se on erittäin vaarallista ja pieninkin staattisen sähkön kipinä räjäyttää sen erittäin herkän kaasun. Koska se ei tarvitse ilmaa palaakseen toisin kuin vety, butaani, maakaasu jne.
 

Hotzone

Member
Vedyn tekeminen kerrotaan yläasteen fysiikkakemian kirjassa. On kerrot jo kymmeniä vuosia.

Hankalaa sen kaasun kanssa on tunata. Pitäisi paineistaa oikein isosti ja pitää huoli ettei missään vaiheessa pääse happea sekaan.
Kuten yllä kerrottu vety menee pienestä raosta karkuun ja tämä tarkoittaa esimerkiksi 4mm teräslevyä minkä läpi se menee yllättävän pian, samoin alumiiniläevyn läpi. Se ei siis pysy ns. umpinaisessa säiliössäkään kovin pitkään.
 

kotte

Well-known member
Sarjassa suhteellisen vaarallisia elektrolyysikokeita kotona voisi ehkä harkita natriumin valmistusta elektrolyysillä. Menetelmistä turvallisempi on castner-kelner-prosessi, jossa lähdetään sulan natriumhydroksidin elektrolyysistä (NaOH sulaa jossakin 300-400 asteen välillä), mutta hyötysuhde on heikompi kuin vaarallisempana pitämälläni downsprosessilla. Lämpötila pitäisi pitää juuri ja juuri sulamispisteen yläpuolella parhaimman hyötysuhteen saavuttamiseksi. Natriumin ohella syntyy happea ja sivutuotteena hiukan vetyä (joka on tässä vain kiusa, joka heikentää hyötysuhdetta ja josta pitää päästä eroon ja jota jota voi käyttää avuksi seoksen lämmityksessä). Sula suola on tietenkin vaarallista ja vedellä hätätilanteessa jäähdytettäessä muuttuu syövyttäväksi myrkyksi, jonka laimentaminen vaatii valtavia määriä vettä ja mielellään myös hyvin laimeaa happoa. Natrium pitää kerätä ilmatiiviisti ja jäähdyttää, mutta siitä saa vetyä tiputtamalla vettä päälle kuten kalsiumkarbidista asetyleeniä, ja syntyy uudestaan natriumhydroksidia vesiliuoksessa, jota voidaan käyttää uudestaan samalla tavoin, kunhan vesi on haihdutettu pois lämmön avulla.

Kokeilin tuota joskus teini-ikäisenä kotilaboratorivälineillä, mutten oikeastaan saanut natriumia uskottavasti talteen toiselta elektrodilta, jonka yritin tehdä ilmalta suojatuksi. Lisää natriumhydroksidin vesiliuosta voi tehdä itsekin suolavedestä elektrolysoimalla ja edelleen kuivattaa lämmöllä lisälähtöaineeksi.

Omasta mielestäni downsprosessi on vaarallisempi ja kotiloissa hankalampi, jossa elektrolysoidaan sulaa natriumkloridin ja magnesiumkloridin seosta. Sulamispiste on korkeampi, vaikkain huomattavasti pelkän natriumkloridin (keittosuolakiteet) ja toisena tuotteena on kloori, joka on todellakin varsin ilkeä kaasu, jolle olisi keksittävä parempi käyttö kuin tupruttaminen korkeasta piipusta ilmaan.
 

Hotzone

Member
Lainaisitko sitä kirjaasi, kun silloin kun kävin koulua, ei ollut yläastetta. Lue se nyt kuitenkin ennen kuin yläasteesi päättyy.
Oliko ihan pakko? Se että fysiikka ei ollut suosikkiaineesi yläasteella ei tarkoita etteiko joku toinen siitä mitään muistaisi. Sitäpaitsi minä olen kyseisen opuksen säästänyt kuten monia muitakin koulukirjoja ja siitä on jälkikasvullekin ollut hyötyä ymmärtämään asioita jotka nyky kirjoissa on hiukan epämääräisesti selitetty.
 

denzil dexter

Well-known member
Liekö antavat enää nykyään lasten valmistaa vetyä? Ennenhän vetypommi tehtiin aina heti ekalla kemian tunnilla; pojat nauroi ja tytöt itki. Ainakin kahdella tavalla tehtiin, eli hapolla metallia syövyttämällä tai elektrolyysillä.
 

Savonius

Well-known member
Juu juu. Karkasi hiukan eri linjalle kuin ajattelin. Kuvitelmissani oli näkymä tulevaisuudesta jossa voisi olla hankittavissa laitteisto joka kotimittakaavassa pullottaisi vetyä, malliin , painepullo laitteeseen, vettä säiliöön ja paneeleista sähköä. Tai jotakin vastaavaa. Parikymmentä vuotta eteenpäin on vaikea pähkäillä mitä on tulossa. Joillekin se näyttää olevan täysin ylivoimasta. Mutta kaikkea maailmassa tapahtuu. Kuka olisi 80 luvulla osannut kertoa että on tulossa mikroverkkoinvertteri?
 
Paneelisähköä olisi ja siitä saatu hinta saattaa olla välillä kehno. Vaihtoehtoinen tapa olisi käyttää sitä vedyn valmistamiseen. Jos ei nyt ihan rakennusohjeita niin teoriapuolta voisi joku valaista.
Voihan sitä. En suosittele kokeilemaan, sillä vety on erittäin räjähdysherkkää, ja itse tehdyt elektrolyyserit päästää sen sekaan usein happea, mikä tekee tuotekaasusta erittäin vaarallista.

Itse tehty vedyn tuotantolaitos (hyödyntää jääkaapin kompressoria):

Itse tehty vedyllä käyvä ruohonleikkuri:

Vety ei myöskään kulkeudu metallien läpi kovin nopeasti, vaikka näin usein väitetään. Esimerkiksi kaasujääkaapin (absorptio) koneistoissa on aina osapaineiden säädön vaatimaa vetyä, mikä ei vuoda teräsputkien läpi edes vuosikymmenissä. Myös hitsauskaasuna käytetty vety säilytetään 200 bar paineessa teräspulloissa. Vety tosin haurastuttaa monia metalleja.

Tuollainen 50 l 200 bar kaasupullo sisältää noin 30 kWh edestä energiaa vetynä.
 

Savonius

Well-known member
Arvasin että jossain on pelle peloton joka vedynkin ongelmat ratkaisee. Tuollaisia voi tehdä kun on paljon tietoa ja vähän luuloa. Niin tai paljon rohkeutta ja vähän järkeä.
 

denzil dexter

Well-known member
Ei kyse ole siitä, etteikö vetyä osattaisi valmistaa, tai etteikö sitä osattaisi polttaa tai käyttää moottorissa tai tehdä siitä sähköä polttokennossa. Johan jo zeppeliinit olivat 100 vuotta sitten vetyä täynnä.

Kyse on siitä, ettei homma ole ainakaan tähän asti ollut kannattavaa eikä järkevää. Osittain myös siitä, että vedyn kanssa säätämiseen liittyy tavallisia polttoaineita suurempia riskejä. Muutenkin ruohonleikkurin käyttäminen suoraan sähköllä on järkevämpää silloin jos ylimääräistä sähköä on käytössä.
 
Joku rohkea Start Up yritys voisi noilla tiedoilla jo tehdä turvallisen kotitarvevalmistamon. Uskon että se on ajan kysymys.
Itse olen ihmetellyt sitä, kuinka vähän näitä vetyyn liittyviä kotitarveprojekteja löytyy netistä, kun vertaa esimerkiksi aurinkosähköön liittyvien projektien määrään.


Elektrolyyserit eivät edes ole kovin kalliita, yksinkertaiset kaupalliset alkalieletrolyysikennot maksavat noin 1000 €/kW ja kestävät vuosikymmeniä.

Vetyä voisi myös varastoida helposti: joko 200 bar paineessa hitauskaasupulloissa tai biokaasun tapaan kaasupalloissa/kuvuissa. Erään yrityksen (joka tekee näitä palloja myös vedyn varastointiin) mukaan tuollainen pallo ei edes vuotaisi paljoakaan vetyä tilavuuteensa nähden, eikä tuollaisen tekeminen liene kovinkaan kallista.

Halpaa vedyn varastointi tuskin tulee vielä hetkeen olemaan etenkään paineistettuna, kun vaaditaan kallis kompressori. Toisaalta ei tuo kaasupallokaan tilavuuteensa nähden varastoi kuin 3,3 kWh/m^3. Suuressa mittakaavassa vetyä voisi Suomessa varastoida peruskallioon rakennettaviin LRC-säiliöihin, mitkä ovat kallioperän tukemia tavallista kevytrakenteisempia terässäiliöitä. Tällainen on koekäytössä SSAB:n fossiilivapaata terästä tuottavalla koelaitoksella.

Mihin vetyä sitten käyttäisi, kun polttokennot lienee vielä kalliita? Lämmitys on varmaan realistisin, ja sähköäkin siitä voi tehdä tavallisella polttomoottorilla, jos sellainen kestää pitkäaikaista käyttöä vedyllä. Toisaalta puukaasukin on jopa 20 % vetyä.

Ehkä ongelma piilee siinä, että rikkaissa maissa, joissa on varaa kokeilla kaikenlaista, on lainsäädäntö aina vastassa kun tehdään jotakin vähänkin vaarallista. Tai ihmiset ei uskalla kokeilla, mikä voi olla hyväkin asia.

Enkä itsekään kehota ketään kokeilemaan vedyn varastointia enkä valmistustakaan, ennen kuin turvallisuuspuoli on varmasti kunnossa.
 
Ei kyse ole siitä, etteikö vetyä osattaisi valmistaa, tai etteikö sitä osattaisi polttaa tai käyttää moottorissa tai tehdä siitä sähköä polttokennossa. Johan jo zeppeliinit olivat 100 vuotta sitten vetyä täynnä.

Kyse on siitä, ettei homma ole ainakaan tähän asti ollut kannattavaa eikä järkevää. Osittain myös siitä, että vedyn kanssa säätämiseen liittyy tavallisia polttoaineita suurempia riskejä. Muutenkin ruohonleikkurin käyttäminen suoraan sähköllä on järkevämpää silloin jos ylimääräistä sähköä on käytössä.
Akku on tosiaan monin verroin vetyä järkevämpi lyhytaikaiseen sähkön varastointiin. Vedyllä taas onnistuu jopa kuukausien varastointi, ja polttomoottorilla siitä voidaan tehdä taas sähköä, tosin erittäin huonolla hyötysuhteella.

Kallistahan tämä toki on myös.
 
Ylös