Puuha sanoi:
kosteushan se on suurin laakerien vihaaja ja tuhoaja.
No eikö stefoja ole keksitty? Ennenvanhaan pantiin rasvaa potkurinvarteen ja sekin toimi hyvin.
todellisuudessahan mylly alkaa tuottaa vasta jotain kolmen metrin tuulessa. alle sen tuulennopeuksissa tuulesta saatu energiamäärä hukkuu lähes kokonaan kitkaan ja muihin häviöihin.
Niin no juurikin automaattisäätöä värkännyt kaveri sanoi, että 1m/s lähti pyörimään ja joitakin kymmeniä watteja jo tuli. Niilläkin on merkitystä, koska laskee ostosähkön määrää ja mahdollisien akkujen purkunopeutta/määrää. Ostosähkö on kallista.
toki jos voimala alkaa pyöriä jo matalemmilla tuulilla ottaa se vastaan paremmin tuulenpuuskat jolloin taas vaaditaan suurempaa turbiinia ja näin ollen syödään tuulellisesti huippupäivien tuottoa merkittävästi koska myrskysuojauksen on oltava myös tehokkaampi.
No miten sen lapakulmasäädön laita olikaan? Jarru myös mahdollista tehdä, levyjarru osat purkuautosta varsin edullisia. Niitä yli 18m/s päiviä on sisämaassa tosi harvassa, Ehkä yksi sadasta vs. alle 3m/s päiviin?
ehkä yksinkertaisin ja vaarattomin toimenpide on lisätä turbiinin lisää siipiä jolloin matalilla tuulilla saadaan enemmän tehoa mutta taas leikkaantuu huipuista taas pois mutta silloin myrskysuojaukseen ei välttämättä tarvitse koskea jos on mekaaninen furling. säätimelle mahdollisesti pitää sitten tehdä omat muutokset säätöihin jos sellaiset ovat mahdollisia.
Öö, siipien lisäys pudottaa kierrosnopeutta ja nostaa tarvittavaa käyntiinlähtötuulta. Toki tulee enemmän momenttia, mutta sillä ei tee genekäytössä paljoakaan. Se mitä voittaa keskituulen 5-7m/s kohdalla 3 vs. 2 siipinen on hyvin marginaalinen ainakin saamieni hajanaisten tietojen pohjalta.
tuuliolosuhteet eivät määritä maston rakenteita vaan voimalan huipputeho ja niiden mukaan tulisi homma laskea aina ja lisäksi lujuuskertoimet päälle ihan jo turvallisuus syistä. ikäväähän se on jos sattuu oikea myrsky tulemaan ja voimala kaatuu pahimmassa tapauksessa talon päälle. tulos voi olla aika raju ja ikävä. se ei kuitenkaan näy maston kustannuksessa kun ajatellaan että se voi olla paikoillaan useita vuosikymmeniä jolloin kustannussyistä turvallisuudesta tinkiminen on sentillä leikkimistä takaisinmaksuajassa.
Maston lujuudesta ei kannata tinkiä se on selvä, mutta minä kommentoin lähinnä sitä startti tuulta. Kyllä sillä on merkitystä pyöriikö mylly 3000 vai 6000h vuodessa, jos koko pyörintä-ajalta se laskee ostosähkön tarvetta, mutta ylijäämästä ei saa juurkaan korvausta.
Nämähän lähinnä tekee sen, että masto pitäisi olla korkea, mutta myllyn ei tarvi olla mikään julmetun kokoinen. Betonimasto esijännitettynä olisi mielenkiintoinen..
tuohon gti:n hankintaan ja sen käyttöön on hankalaa ottaa oikein kantaa sillä en ihmettelisi yhtään vaikka nuo 200 viisasta naista ja miestä eräällä kukkulalla päättävät laittaa verolle oman tuotannon jolloin verottajan hampaat iskevät ensimmäisenä juuri verkkoinverttereihin sillä lähes jokaisella on jo valmiiksi seinässä mittari (siis tämä etäluettava) josta tuotto nähdään ja näin ollen myös vero asettaa. sitäkään en ihmettelisi vaikka asiaa olisi vihreät ajamassa. ;D
Itseasiassa uusin energialakiesitys oli, että kaikki alle 50kva genet vapautettaisiin energiaverosta vaikka ne pyörisi verkossa. Tulli ei halua ottaa valvontaansa tuhansia uusia energiaverokohteita. Jotain siis saavutettu jo määräuhkalla.
Vihreät ovat nimeomaan ajaneeet energiavero korotuksia, mutta tuo vapautus on tullut lähinnä suorittavalta virkamiehistöltä. Tosin joku huhu olisi, että vapaa koko lasketaan 30kva:n. No näkee sitten kun laki tulee ulos, jos ei ole jo tullut.
Etäluettavasta mittarista ei näe muuten tuottoa, ainakaan niin kauaa, kuin pysyy ihan hivenen ostavalla puolella. Tämä on taas säätökysymys.
Jos minä nyt sattumalta tulen valituksi, niin ajan oikeutta tehdä omia sähkö/jakeluverkkoja jotta pientuottajat voisi tehdä osuuskuntia ja niille omia sähkölinjoja, varastointi yms. laitteita tuulettomille jaksoille. Myöskin yö ja päiväsähkön hintaeroa voisi käyttää varastoimiskustannus kattamiseen, esim tuotantotunnit päivällä ja kulutustunnit yöllä.
suomi on aika takapajula tässä toiminnassa jo lakien osalta ja sitten myös negatiivista asennetta löytyy myös sähköyhtiöiltä. sähköyhtiöillä se johtunee enimmäkseen ehkä tiedon puutteesta ja myös halusta tutustua aiheeseen. tarvittaisiin jokin yritys joka ostaisi tietyllä hinnalla (kuluineen) ylimääräisen sähkön yksityisiltä tuottajilta ja myisi sen sitten eteenpäin pienoisella katteella. toteutus voi olla tosin aika hankala.
Siis jakeluyhtiöille pientuulivoima yleistyessään syö herkästi siirtokatteita. Tämä ei sinänsä ole kovin suuri ongelma niille, koska niiden monopoliasema on senverran suojattu, että ne saavat ottaa tietyn tuottoprosentin verkoston arvosta, eli verkostoon dumpataan osaa, jolla on kovat arvot, mutta pieni hankintahinta. Tällä saadaan verkoston arvo ylös ja sitten sopivasti tuotto euromäärissä ylös. Jotta tuotto voidaan sitten maksaa nostetaan siirtohintaa kunnes tulee tarpeeksi taaloja. Kukaan monopolialueella ei voi asialle mitään.
Yritys ostajana on hankala, koska sen tarkoitus on tehdä voittoa. Sen siis suomeksi sanottuna tarvii jossain määrin kusta tuottajan kintuille, että saa voittonsa. Osuuskunta tai aatteellinen yhdistys on paljon parempi. Ne eivät voi tehdä sillätavoin voittoa ulkopuolisille osakkeenomistajille, vaan mahdollinen voitto on kulutettava perustarkoitukseen. Esim sähkölinjojen tekoon, vaihtohinnan alentamiseen tms.
Siis tuottajienhan tulisi käyttää em. yhdistystä "akkuna" eli luovutat sinne ylituotantoa ja saa jollakin suhteella takasin kilowatteja alituotantokautena. Jos voittoa tulee ylijäämän myynnistä pörssiin, niin se on sitten kulutettava yhdistelemällä sähköverkolla noita tuotantopaikkoja toisiinsa, jotta siirtomaksut saataisiin taas jollekkin järkevälle tasolle.
Mutta ensin tarvisi olla joitakin satoja pientuottajia ja oleellista ylituotantoa. Muistaakseni fingridin pienin kauppasysteemi oli 2500eur/vuosi ja max 25Gwh. Tällä hinnalla ko. yhdistys pääsisi kiinni pörssihintaan ja elbas kauppaan. Koska tuotannon määrää on hyvin vaikea ennustaa tarkalleen, niin valtaosa tuotannosta hinnotellaan fingridin tasesähkön tuotannon ostohinnan mukaan. Se on kaikken matalin hinta mitä sähköstä maksetaan, ja se on ollut useasti negatiivinenkin, ehkä kymmenen tuntia per vuosi, mutta mikään ei sano, etteikö sitä voisi tapahtua useamminkin. Niin ja tieto hinnasta tulee 3h jäljessä, joten ei voi "polttaa" tapiollista tuotantoa kun tappiosta ei ole tietoa.
Jos hyväksyy alkuun 10eur/Mwh "kaupankäyntikulun" tällöin olisi alkuun tuotettava 250Mwh vuodessa. Jos myllyjen ylijäämäteho olisi 10% nimellistehosta, niin 5kw exmorkkeja tarvisi siis n. 60kpl, jotta poolin voisi perustaa em kululla. Mukaan mahtuisi n. 6000 myllyä ennenkuin pitäisi valita suurempi kaupankäyntiluokka.
Jokaisella myllynomistajalla olisi siis kaksisuuntainen tuntimittari, hankintahinta n. 400eur, ja kuukausittainen lisäkulu n. 10eur. Tosin jotkut verkkoyhtiöt ei ota mitään tuotannosta. Max tuotannon siirtomaksu verkkoon on 0.7eur/Mwh.
Jos yhdistyspooli olisi alkuun 50% "hyötysuhteella", niin tuotettuasi 2kwh ylijäämäsähköä saisit tuulettomanan aikana 1kwh maksamalla siitä siirtomaksun ja sähköveron. Tämän "akun" kuukausikustannus olisi siis n. 10eur tai joidenkin yhtiöiden tapauksessa ei mitään. Tuotannon siirtomaksu verkkoon on niin pieni, että sen voi jättää huomiotta. Tällöin, jos hyvin käy, niin yhdistyksen saama hinta 2kwh mynnistä on isompi, kuin ostohinta 1kwh:lle tuulettomana aikana.
Jos jollakin alueella yhdistys saisi paljon tuottajia, niin oman verkon rakennus voisi tulla järkeväksi, tällöin voisi ottaa 110kv liittymän esim savon sähköltä (järkevämpi hinta vs. fingrid 1000eur/kk). Verkon siirtomaksut tulisi tällöin ihan toisella tasolle, kuin paikallinen monopolihinta. Toki tuottajia tarvisi olla paljon, mutta nuo hinnoittelupolitiikat nostaa aika monelle moloa ottaan..
Tuhat tuottajaa, niin fingridin liittymähinta per capita olisi enään 1eur/kk. Toki verkon rakennus maksaa, mutta jos on niitä maksajia ja tekijöitä, niin voisi oikeasti käydä niin, että fingridin rinnalle hissukseen rakentuu yhdistyksen omaa suurjänniteverkkoa. Tällöin tilanne korjaantuisi niin, että elintärkeä sähköverkko olisi jälleen yhteisesti omistettua, eikä pörssivoittojen kiskontakapine.
Kotimaiset onsingot ei ole niin fataalia kansantalouden kannalta, kuin se, että osingot valuu ulkomaille ja köydyttää maata.
T:Eerin
