Periaatteessa homman saisi toimimaan niin, että tasasuuntaa tuuligeneraattorin jännitteen kondensaattoriparistoon ja purkaa sitten jännitettä verkkoon tamun avulla. Tamu pitää asettaa synkronimoottoria varten "flying start" -moodiin nyt ainakin ja sitten täytyy aktivoida tavoitepistesäätö, joka pyrkii pitämään kondensaattoripariston jännitteen sopivassa tavoitearvossa (voisi olla lähellä tehollisarvoa, jos järjestää kunnolliset induktiiviset suodattimet tasasuuntajaan).
Virtaa ei siis periaatteessa syötetä normaaliin tapaan verkoinputin kautta, vaan tasajännitebussin kautta, mutta voihan tasasuuntauksen toki toteuttaa 3-vaiheisen tamun verkkotulon tasasuuntaajiakin hyödyntäen (jolloin siis ei tarvita erillistä tasasuuntaajaa eikä ehkä erillistä kondensaattoriparistoakaan). Tuossa voi olla aika lailla säätäjän virittelyä (eli säätö on konfiguroitava ja viritettävä ikään kuin erittäin suuren massan omaavan synkronimoottorin säätäjäksi sillä ajatuksella, että kone jo ennen käynnistystä pyörii lähes nimellisnopeudella ja tamu sitten vain "hyökkää" mukaan synkronitaajuudella, pyrkien kumminkin ajamaan konetta -- siis oikeastaan verkkoa -- hiukan korkeammalla taajuudella käytettävissä olevan tuulitehon sallimissa rajoissa sopivalla aikavakiolla säätäen), minkä lisäksi pitäisi olla asialliset suojapiirit verkon häiriön varalle (kondensaattoripariston ylijännitteen varalta, saarekekytkennän estämiseksi jne.).
En kyllä ole kokeillut moista verkkosyöttöä (eikä itsellä ole kokemusta kuin Siemensin yksikertaisimmista tamuista, joissa ei edes ole varsinaista PID-tyyppistä säätöä mukana, jonka toki voi periaatteessa toteuttaa Arduinolla eikä itse tamulta vaadita sen kummempaa sähköistä kytkentää kuin potentiometrisäädön tapauksessakaan). En kyllä lähtisi kokeilemaankaan ihan kevyin eväin, kun pienimmästäkin virheestä voi kärähtää sitä sun tätä (vaikka sulakkeet ja tamun perussuojaukset nyt luultavasti estävät pahemman luokan katastrofit, kunhan sähköinen puoli on kytketty oikein; toki voi aloittaa kytkemällä vastukset verkon ja tamun lähdön väliin). DC-bussin suojaus ei luultavasti sitten ole läheskään yhtä hyvä kuin normaalin verkko-inputin. Eikä tavanomaista tamua ole taatusti virallisesti hyväksytty moiseen "käänteiseen" käyttöön.
Vähänkään isompien generaattoreiden yhteydessä kahden tamun kaskadi (toinen jarruttaa generaattoria ja toinen syöttää verkkoon; DC-bussit yhdistetään keskenään kondensaattoripariston rinnalle), on ehdottomasti järkevämpi, sillä tuolloin generaattorista saadaan tehoa ulos tasaisesti ja paremmalla hyötysuhteella (sekä generaattorin kannalta vähemmällä rasituksella), kuin em. yksinkertaisen tasasuuntauskytkennän kautta. Myös siinä tapauksessa, että generaattorina onkin tavanomainen asynkronimoottori, kahden tamun käyttö yksinkertaistaisi hommaan huomattavasti (eli jarruttava tamu voisi hoitaa asynkronigeneraattorin magnetoinnin paremmin ja laajemmalla kierroslukualueella, kuin mikä onnistuisi yksinkertaisella kondensaattorimagnetoinnilla). Leijakäytössä tuolla samalla laitteistolla voitaisiin varmaan ratkaista myös leijan köyden hallittu kelaus sisään moottorivoimin (leijassa lienee silti kauko-ohjattava korkeusvakain, jotta nettotehoa saadaan syntymään).
