Tuo antaa kaikkia uusia testausmahdollisuuksia...
Kovasti harkitsin että tekis "pakistanilaiset" mutta aika ei oiken riitä, pitkälliset lataamiset menee sujuvasti muiden hommien ohessa.
Kovasti vierastan sitä että akkuun kadetaan etikkaa tai muita mömmöjä, ei sinne kuulu kuin vesi, happokin tulee siitä että ladataan. Pohjoismaissa hapon väkevyys n. 1,28 mutta arktisissa oloissa väkevämpää ja lämpösissä maissa laimeampaa.
Moro
Tehkää nyt joku akulle se uudelleensynnytys joka tuolla aiemmin siinä viideolla tehtiin,saako sitä paperia jostain ei varmaan ihan tiimarista mitä siellä levyjen välissä viideolla uusittiin jos kerran vanhakin nuortuu em. konstilla.
Aika hurjia nuo pakistanilaiset akun korjaukset, sandaalit jalassa hiekkapihalla ja paljain käsin hypistelevat akun levyjä.
Paperin tarkoitus on eristää levyt toisistaan etteivät kosketa toisiaan. Sen pitää olla sen verran huokoista että ionit meene sujuvasti läpi, ite aattelin käyttää muovista kärpäsverkkoa levyjen välissä, Toisaalta vois käyttää vaikka huopaa, jolloin oltais neste akun ja geeli akun välimaastossa. Eristelevy ei sais olla kovin paksu koska se pienentää akusta saatavaa max-virtaa.
Pakistanilaiset harjasivat ilmeisesti sulfaatin pois levyjen pinnasta, se on kuitenkin ollut aktiivista massaa ja kun se poistetaan niin akun kapa on sitten senverran pienempi vaikka akusta muuten olisi tullut toimiva.
Ennenvanhaan kun akut olivat suhteellisen kalliita niin suomessakin tehtiin "pakistanilais korjauksia". Kannet oli piellä suljettuja ja niitä oli helppo availla. Kotelot putsattiin ja levyjä huuhdeltiin sakan poistamiseksi. Sen jälkeen tehtiin ns. vesilataus, eli kennoihin pistettiin pelkkää vettä ja piitkän latauksen jälkeen vaihdettiin normi hapoksi. Vanhoissa akuissa oli kennoyhdistäjät akun ulkopuolella mutta nykyään akun sisällä; miten tuon kennoyhdistäjän saa niin hyvin tiivistettyä ettei kennot itsepurkaannu sen kautta?
Mielenkiintoista olisi kokeilla mutta kannattavuus lienee huono.