virtuaaliharri
Member
Avasin uuden ketjun, kun keskustelun myötä puheena oleva järjestelmä vaihtui toisenlaiseen.
Ilmeisesti ei tähän mennessä tiedustelun huomanneilla ole moisesta järjestelmästä kokemuksia. Varmaan moni on tuollaisen ajatuksen torjunut intuitiivisesti ajatellen kalleilla keräimillä kerätyn energian menevän hukkaan. Ymmärtääkseni moni haluaisi lämmittää käyttöveden aurinkopaneeleilla, vaikka ne toimisivatkin huomattavasti tehokkaammin lattialämmityksessä matalammalla lämpötilaerolla. Tuossa vietäisiin lämpötilat vieläkin matalampiin lukemiin.
Kun tiedämme että jäätymisenestoaineiden lisääminen kiertoveteen huonontaa hyötysuhdetta, niin hahmottelin oheiseen kaavioon järjestelmän, jossa alimpana olisi paineistamaton vesisäiliö, josta vesi pumpattaisiin maapiiriin ja auringon lämmittäessä riittävästi myös maapiirin jatkona aurinkokeräimiin. Mikäli aurinko ei paista, palaisi vesi suoraan em. vesisäiliöön. Mikäli paistaa, menisi vesi keräimiltä ensin välisäiliöön, josta voitaisiin lämmönvaihtimilla ottaa lämpöä käyttöveden esilämmitykseen sekä talon lämmitykseen. Tätä samaista välisäiliötä puolestaan lämmitettäisiin tarvittaessa maalämpöpumpulla, joka ottaisi lämmön alimmasta säiliöstä. Fyysisesti nämä säiliöt voisivat sijaita vierekkäin hieman eri korkeudella siten, että vesi liikkuisi näissä halutulla tavalla. Kun maapiiriin vettä pumppaava pumppu pysäytettäisiin, valuisi vesi niin aurinko- kuin maapiiristäkin takaisin säiliöön.
Tällainen järjestelmä vaatii ehdottomasti, että veden lämpötila pysyy aina plussalla, joten maapiirin pitäisi sijaita routarajan alapuolella ja
olla joko riittävän pitkä, jotta lämpöä kerkeää jokatilanteessa kulkeutua ympäristöstä riittävästi tai olla kerrostettu useampaan kerrokseen,
jolloin maahan siirretty lämpö myös pysyy paremmin paikoillaan. Veden kierrättäminen näin päin mahdollistaisi aurinkoenergian hyödyntämisen ilman maalämpöpumppua niin kauan, kuin keräimiltä saapuva vesi on riittävän lämmintä.
Melkoisen automaattisen säätöjärjestelmän tuo vaatisi, sillä jäätyminen pitäisi estää kaikissa tilanteissa ja toisaalta alemman vesisäiliön veden lämpötila ei saisi nousta liian korkealle, jottei lämpöpumppu vaurioidu. Jotain tämän suuntaista tosin taitaa markkinoilla jo ollakin, joskin siten, että maan sijaan aurinkokeräimiltä saatua energiaa laitetaan isoon vesivaraajaan.
kotte sanoi:Onkohan kenelläkään kokemustietoa edullisen tasokeräimen liittämisestä maapiiriä käyttävän maalämpöpumpun keruukiertoon? Tuollaisella saisi periaatteessa maan lämpenemään keruupiirin ympäriltä nopeasti keväällä (routahan sulaa vasta toukokuussa tyypillisesti). Kytkentä olisi yksinkertainen, jos lämmittää vain maahan palaavaa haaraa putki-putkessa-lämmönvaihtimella (aurinkokeräimessä vahvemmat pakkasnesteet). Tietenkin maapiirin liuoksen kierrättäminen mainitusta haarasta paluuhaaraan lämpöpumpulle erillisellä kiertopumpulla olisi tehokkaampaa, mutta kierto pitäisi mahdollisesti jättää talveksi päälle jäätymisvaaran välttämiseksi (mikä hukkaisi energiaa). Jollakin differentiaali- ja minimilämpötilatermostaatin yhdistelmäkytkennällä voisi tosin saada aikaan melko kustannustehokkaan kompromissin sähkön ja lämmön säästämiselle.virtuaaliharri sanoi:Kallion poraaminen on suhteellisen arvokasta ja vesikiertoinen järjestelmä tuo heti kustannuksia lisää sekä hankaloittaa huollettavuutta ja korjattavuutta (jos lämpökaivo olisi talon alla).
En tiennytkään että tasokeräimiä saa noin halvalla saksasta, täällä Suomessa maksavat jotain ihan muuta ja siksi niitä niin harvoin missään näkee.
Lämmön tehollinen varastoimisaika jäänee korkeintaan viikkoihin, mutta lopputalvesta syksyyn voisi saada lämpöpumpun tuottosuhdetta hiukan ylös.
Ilmeisesti ei tähän mennessä tiedustelun huomanneilla ole moisesta järjestelmästä kokemuksia. Varmaan moni on tuollaisen ajatuksen torjunut intuitiivisesti ajatellen kalleilla keräimillä kerätyn energian menevän hukkaan. Ymmärtääkseni moni haluaisi lämmittää käyttöveden aurinkopaneeleilla, vaikka ne toimisivatkin huomattavasti tehokkaammin lattialämmityksessä matalammalla lämpötilaerolla. Tuossa vietäisiin lämpötilat vieläkin matalampiin lukemiin.
Kun tiedämme että jäätymisenestoaineiden lisääminen kiertoveteen huonontaa hyötysuhdetta, niin hahmottelin oheiseen kaavioon järjestelmän, jossa alimpana olisi paineistamaton vesisäiliö, josta vesi pumpattaisiin maapiiriin ja auringon lämmittäessä riittävästi myös maapiirin jatkona aurinkokeräimiin. Mikäli aurinko ei paista, palaisi vesi suoraan em. vesisäiliöön. Mikäli paistaa, menisi vesi keräimiltä ensin välisäiliöön, josta voitaisiin lämmönvaihtimilla ottaa lämpöä käyttöveden esilämmitykseen sekä talon lämmitykseen. Tätä samaista välisäiliötä puolestaan lämmitettäisiin tarvittaessa maalämpöpumpulla, joka ottaisi lämmön alimmasta säiliöstä. Fyysisesti nämä säiliöt voisivat sijaita vierekkäin hieman eri korkeudella siten, että vesi liikkuisi näissä halutulla tavalla. Kun maapiiriin vettä pumppaava pumppu pysäytettäisiin, valuisi vesi niin aurinko- kuin maapiiristäkin takaisin säiliöön.
Tällainen järjestelmä vaatii ehdottomasti, että veden lämpötila pysyy aina plussalla, joten maapiirin pitäisi sijaita routarajan alapuolella ja
olla joko riittävän pitkä, jotta lämpöä kerkeää jokatilanteessa kulkeutua ympäristöstä riittävästi tai olla kerrostettu useampaan kerrokseen,
jolloin maahan siirretty lämpö myös pysyy paremmin paikoillaan. Veden kierrättäminen näin päin mahdollistaisi aurinkoenergian hyödyntämisen ilman maalämpöpumppua niin kauan, kuin keräimiltä saapuva vesi on riittävän lämmintä.
Melkoisen automaattisen säätöjärjestelmän tuo vaatisi, sillä jäätyminen pitäisi estää kaikissa tilanteissa ja toisaalta alemman vesisäiliön veden lämpötila ei saisi nousta liian korkealle, jottei lämpöpumppu vaurioidu. Jotain tämän suuntaista tosin taitaa markkinoilla jo ollakin, joskin siten, että maan sijaan aurinkokeräimiltä saatua energiaa laitetaan isoon vesivaraajaan.