Ilmaisenergia.info -foorumi yhdistetään Konekansa.net -foorumin osaksi vuoden 2025 aikana. LUE TÄMÄ pitääksesi käyttäjätunnuksesi voimassa, kiitos!

JavaScript pois käytöstä. Saadaksesi kaiken irti sivustosta, ole hyvä ja salli JavaScriptin käyttö selaimessasi.

Vastaa viestiketjuun

Viesti: <blockquote data-quote="viivelinja" data-source="post: 34331" data-attributes="member: 6886">Jos tuon perunapariston tapaiset primääriparistot käyvät ideaksi, niin onhan vaihtoehtoina sitten myös Daniellin pari tai jopa Voltan pari. Näitä sitten ei voi ladata muuta kuin mekaanisesti vaihtamalla materiaalit uusiin. Voltan parihan ei tarvitse kuin sinkkiä, kuparia ja suolavettä, yksinkertaisimmillaan. Tosin suolavedellä käytännöllisten virtojen saavuttaminen on hankalaa. Suurempi elektrodien pinta-ala ja mitä lähempänä elektrodit ovat toisiaan lisää virranantia. Tuo perunaparistohan on itse asiassa myös Voltan pari.Voltan pari on historiallisesti mahdollistanut alkalimetallien eristämisen elektrolyysillä, kun dynamoa ei oltu vielä keksitty. Olen usein miettinyt, että olisikohan mahdollista rakentaa suljetun materiaalikierron akkukemia, jonka materiaalit voisi vanhetessaan kierrättää uuteen akkuun minimaalisilla materiaalihäviöillä? Edisonin akku lienee kaikkein lähimpänä tällaista, mutta omat ongelmansa siinäkin tietty on. Tuollainen voisi olla hyvä ratkaisu ympäristönäkökulmasta, jos uusiutuvia energianlähteitä aletaan toden teolla hyödyntämään. Lyijyakkujenkin elektrodien massassa on kuitenkin usein paljon kaikkea kierrätyskelvotonta, kuten teflonia. Yksi simppeli akkukemia on muuten myös sinkki-hopea akku. Siitä saa hyvin helposti ulos suuria virtoja, materiaalit ei ole myrkyllisiä ja kohtuullisen helposti saatavilla. NurdRage onnistui lataamaan puhelintakin noin minuutin dekantterilasiin hopeakolikosta tehdyllä akulla. Kemia on ladattava, mutta ongelmineen tosin. [MEDIA=youtube]Eu88Qv6HuAQ[/MEDIA]</blockquote>

Varmistus