Se on sellainen utopia mikä ei tule toteutumaan jo ihan sen vuoksi ettei sellaista saada toimimaan edes paperilla. Se ei toimi edes niissä maissa jotka jo tuottavat tuulivoimallaan vuodessa kuluttamansa energimäärän vaan n. puolet kulutuksesta joudutaan silti kattamaan fossiilisella eli pääsääntöisesti hiilellä.
Yli puolet CHP laitoksista on teollisuuden käytössä eivätkä ole minnekkään katoamassa pikemmin päin vastoin, jopa yleistyvät EU-alueella.
Sähkön osalta varmaan näin, eli jos haluaa pitää sähköt aina toiminnassa, niin sitten tarvitaan fossiilisia, mutta lämmön osalta tilanne on toinen: Yhteistuotantolaitoksen kustannuksista absoluuttinen valtaosa menee sähköntuotantokoneistoon ja tuota pyritään käyttämään vakioteholla, jotta investoinnille saadaan katetta. Esimerkiksi Äänekoskella soodakattilan teho menee pääasiassa lauhdesähkön tekoon (Mutta vaihtoehtojahan ei ole, kun kemikaalit on saatava mustalipeästä talteen; myös joistakin sivuvirroista on päästävä eroon, joten polttoon menevät nekin. Lämmön kysyntää on seudulla liian vähän). Kun paperintuotanto ei lisäänny, ei tarvita niin paljon lämpöäkään itse teollisuudessa.
Kaukolämpöä tarvitaan lämmitystarpeen mukaan ja suuri kulutus on sen verran harvinaista, että ensi sijassa kannattaa varastoida tasaisesti pyörivän yhteistuotannon sähköä huippukulutuksen varalle ja toissijaisesti polttaa jotakin suoraan lämmöksi (tuollainen laite on nimittäin paljon halvempi kuin yhteistuotantolaitos, olkoon käyttövoimana öljy, hiili, puuhake, pelletit, kaasu, uraani tai ties mitä). Teollisuudestahan hukkalämpöä olisi saatavilla paljonkin lämmitykseen etenkin, jos lämpöä varastoitaisiin tarpeeseen vastaamiseksi, mutta asutus ja teollisuus eivät kohtaa kovin hyvin.
Tuulivoimaa syntyy sellaisella profiililla, että yleensä sitä syntyy kohtuullisesti ja ajoittain aivan liian vähän ja joskus myös turhan paljon. Tuo tappaa lämmitystarpeesta riippuvan yhteistuotannon kannattavuuden sähkön osalta ja käytännössä siis yhteistuotannon kannattavuuden säätövoimana. Tuulivoimalle syntyy samalla uutta markkinarakoa ja satunnaisen ylituotannon aikana sähkö on öisin ja yleisinä vapaapäivinä melkein ilmaista (tosin toistaiseksi harvoin Suomessa ja Ruotsissa, mutta Tanskassa ja Saksassa paljon useammin). Tuon lähes ilmaisen sähkön energia kannattaa varastoida (sen sijaan, että laitoksia suljetaan tai tuotantoa rajoitetaan sähköverkon pitämiseksi stabiilina), jos se onnistuu halvalla ja veden kuumentaminen (edullisimmin sähkövastuksella tai ilma-vesi-lämpöpumpuilla. kun tilanne tuskin osuu yhteen kovimpien pakkasten kanssa) ja varastointi suuressa mittakaavassa esimerkiksi rakennusmateriaalien hankintaa varten alun perin louhittuihin maanlaisiin luoliin on melko edullista. Riittävän suurta luolaa ei tarvitse edes eristää, kun kallion paksuus torppaa lämmönhukkaa riittävästi.
Tanskassa on erilaisten suurten lämpövarastojen rakentamista harjoitettu laajalti viime vuosina. Suomessa on toistaiseksi vain vanhoja bensiini- (Oulu) ja öljyvarastoluolia (Helsinki, rakenteilla) otettu tuollaiseen käyttöön. Pienempiä varastoja (alle gigawattitunnin kokoisia) on toki Suomessakin paljon. Tanska on tällaisen varastoinnin edelläkävijä siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä on suhteessa paljon tuulivoimaa, joka alueen pienuuden takia vaihtelee erityisen paljon ja varsin kattava kaukolämmitysverkosto.
