Tämähän on siis vuonna 2011 julkisuuteen tulleen Rossin "energiakatalysaattorin" kaupallinen versio. Monet ovat leimanneet Rossin huijariksi, mutta omasta mielestäni kyse on jostakin muusta ja järkeenkäyvin selitys on se, että laitteen toiminta perustuu ns. "charge clustereihin", joita monet erilliset tutkijat ovat aikojen saatossa tutkineet. Yksi tunnetuimmista on itseoppinut tiedemies Kenneth Shoulders, josta löytyy mielenkiintoinen artikkeli osoitteesta:
www.sciencehistory.org/distillations/magazine/the-frontiersmanShoulders kutsuu noita objekteja nimellä Exotic Vacuum Object eli EVO.
EVOt ovat elektronien muodostamia kasautumia, joita ei siis vallitsevien teorioiden mukaan pitäisi pystyä syntymään, koska negatiiviset varaukset hylkivät toisiaan. Mutta luonto ei aina noudata teorioiden asettamia rajoituksia. Shoulders jätti palkkatyönsä ja perusti oman laboratorionsa voidakseen tutkia itse haluamiaan ilmiöitä, mutta avomielisyydestään huolimatta kommentoi EVO-teknologian olevan "really nuts". Shoulders kuitenkin onnistui kehittämään menetelmiä, joiden avulla voitiin luoda EVOja ja ohjailla niiden käyttäytymistä. Niitä pystyisi käyttämään myös radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja Shoulders ja kumppanit olivatkin yhteistyössä USA:n DoE:n kanssa, mutta juttu kariutui ilmeisesti intressirtistiriitoihin:
https://steemit.com/steemstem/@mfmp/why-did-a-proven-technology-to-remediate-nuclear-waste-get-blockedEVOja voi olla eri kokoisia ja pallosalaman väitetään olevan suurikokoinen EVO. Pienikokoinen EVO voi soluttautua atomiin elektronin paikalle ja raskaampana se ajautuu ytimeen aiheuttaen siellä ydinmuutoksia. Tämä on syy ns. "kylmäfuusiossa" - tai nykyään LENRissä - havaittuihin transmutaatioihin. Shouldersin mukaan EVO voi kanavoida energiaa jostakin "tuntemattomasta" lähteestä. Näin ollen LENRissä havaittu "ylimääräinen" lämpö ei välttämättä ole sidoksissa siinä tapahtuviin transmutaatioihin. Muodostuneet EVOt voivat majailla aineessa lepotilassa, kunnes ne aktivoidaan esim. sopivasti lämmittämällä. Luulenpa, että Rossi on keksinyt tavan luoda polttoaineeseensa EVOja, jotka saa tarvittaessa aktivoitumaan lämmittämällä. Tästä syystä muut kokeilijat eivät ole saaneet samoja tuloksia, vaikka heillä on ollut samat aineet käytössä.
EVOjen ongelma on se, että pitempiaikaisessa käytössä ne alkavat "syödä" kaikkea fyysistä ainetta. Rossin ensimmäisissä reaktoreissa oli teräsvaippa, sitten keraaminen ja lopulta tosi paksu teräsvaippa. Pidempiaikaisessa käytössä tuli kuitenkin aina ongelmia ja ratkaisu on se, että reagoivat aineet täytyy pitää nipussa jonkin ei-fyysisen tekijän avulla. Tämä Rossin kaupallinen versiohan pohjautuu plasmaan. Lisäksi Rossin aikaa kului oikeusjuttuun Industrial Heatin (IH) kanssa. IH osti Rossin teknologian vuonna 2012, mutta tavoitteli lähinnä voittoja tuoteoikeuksia myymällä, kun Rossin tavoite oli saada aikaan käyttökelpoinen tuote ja myös ottaa se käyttöön. IH-aikana Rossin reaktorit olivat vuoden mittaisessa kestotestissä, jossa ongelmia alkoi ilmetä ja Rossi alkoi kehitellä plasmapohjaista ratkaisua. Oikeusjutun myötä Rossi sai tuoteoikeudet takaisin itselleen ja lienee nyt sen verran tyytyväinen plasmaversion toimintaan, että on ottanut liiketoimintamalliksi lämmön myynnin toivoen tällä tavalla voivansa pystyvän säilyttämään yksityiskohdat liikesalaisuutena, koska laitteen toiminta perustuu jo aiemmin tunnettuihin - tosin hyvin vähän tutkittuihin - ilmiöihin, joita ei voi patentoida.
Rossihan ei olisi halunnut esitellä laitettaan vielä vuonna 2011, mutta hänen yhteistyökumppaninaan toiminut syöpään sairastunut Sergio Focardi halusi laitetta esiteltävän vielä, kun hän oli elossa ja Rossi suostui. Moni keksintöhän kaatuu siihen, että toimii hyvin uutena ja hetken aikaa, mutta pidempiaikaisessa käytössä vaatisi niin paljon ja kallista ylläpitoa, että ei ole taloudellisesti kannattava.
