Puuha sanoi:
Sillähän ei ole mitään merkitystä saadaanko jälkikäteen pyörää syttymään jos voidaan varsin varmasti osoittaa palon lähteneen pyörästä tutkimuksissa. Tällä jälkikäteen tutkimisella saadaanko syttymään on vaikutusta myyntiin ja myös sitten siihen mahdolliseen vastuuvakuutuksen korvauksiiin.
Sillähän pitäisi nimenomaan olla merkitystä tuotevastuulainkin mukaan, voiko palo aiheutua pyörästä (vaikka, kuten kirjoitin, suomalainen oikeuskäytäntö on käsittääkseni näissä asioissa aikojen kuluessa painottunut vakuutusyhtiöitä suosivaksi). Kysymyshän on siitä, että syyselvityksessä joudutaan monesti harmaalle alueelle, eli asiaa ei saada ratkeamaan täysin varmasti suuntaan tai toiseen. Jos laitteessa on ladattu akku, voi se aina olla potentiaalinen syttymislähde, mutta tuotevastuulain mielessä pitäisi voida lukea pois esimerkiksi käyttäjän huolimattoman käytön aiheuttamat johtojen vikaantumiset (jos asiaan on kiinnitetty huomiota käyttöohjeissa) tai joidenkin lisälaitteiden mahdollinen osuus.
Sellainen ei toki menisi lävitse tuotevastuuvahinkona, jos väitetään tavallisen poljettavan polkupyörän aiheuttaneen tulipalon vain sillä perusteella, että tuli sattui lähtemään liikkeelle sen luota (ja jos poliisi on moista kirjannut syyselvitysraporttiin, koneisto korjaa jälkikäteen moiset naurettavuudet kokemuksen ja maalaisjärjen vastaisina).
Olen toisaalta kuullut luotettavana pitämästäni lähteestä, että ison tapaturmavakuutuksen kohdalla vakuutusyhtiö on vakuutetun hukuttua evännyt korvauksen perusteena uskottava mahdollisuus, että uhrilla oli piilevä verenkiertoelimistön toiminnallinen sairaus, joka ei ollut tiedossa ja joka ei jättänyt mitään jälkiä, jotka olisi ollut havaittavissa ruumiinavauksessa. Ja niinmuodoin vedottiin teoriaan, että hukkuminen oli seuraus pitkäaikaisesta sairaudesta eikä ollut tapaturma. Saman lähteen mukaan korvaus olisi ilman muuta suoritettu, jollei vakuutussumma olisi sattunut olemaan poikkeuksellisen suuri. Vakuutusyhtiö toimii pääasiassa niin, että voitto maksimoituu ja voidaan näyttää, että noudatetaan yhtenäistä korvauskriteeristöä (kitsaus rutiinikorvauksissa voi aiheuttaa tavallisten asiakkaiden joukkopakoa ja oikeuslaitos saattaa puuttua todistettavasti epäjohdonmukaiseen toimintaan).
Korvausasiat ovat siviilikanneasioita ja poikkevat rikosasioista. Jälkimmäisessä on määrätty, että epävarmoissa asioissa heikompi osapuoli (rikoksesta epäilty) voittaa ja vahvempi osapuoli (kruunun syyttäjälaitos) häviää. Sviilikanneasioissa yleensä vahvempi osapuoli on niskan päällä paitsi asianajoresurssien, joskus myös muotoutuneen korvauskäytännön puolesta.