virtuaaliharri
Member
Uuden vuoden kunniaksi uusi versio aurinkolämmitystä ensisijaisena lämmitysmuotona käyttävästä talosta. Jatkoin järjestelmän yksinkertaistamista tiputtamalla kuvioista lämpöpumpun ja kaiken siihen liittyvän. Ideana alhaiset investointi-, käyttö- ja huoltokustannukset ja maksimaalinen luotettavuus terveellistä sisäilmaa unohtamatta.
Laskin http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut perusteella Helsingin seitsemän vuoden lämmitystarveluvuista kuukausikeskiarvot:
- tammikuu 681
- helmikuu 600
- maaliskuu 542
- huhtikuu 361
- toukokuu 139
- kesäkuu 5
- heinäkuu 0
- elokuu 3
- syyskuu 61
- lokakuu 305
- marraskuu 398
- joulukuu 546
- vuosi 3640
Noiden mukaan ei täällä olisi juurikaan lämmitystarvetta kesä-, heinä- eikä elokuussa. Syyskuussa tarvitaan lisälämpöä vähemmän kuin toukokuussa. Aurinkoilmalämmittimen eli kuvan "rännikeräimen" (eng. downspout collector) voi ajatella tuplaavan etelään suunnatun ikkunapinta-alan, jolloin "ilmaislämmöllä" alkanee pärjätä jo maaliskuussa ja vastaavasti pärjäisi myöhempään syksyyn, ehkä pitkälle lokakuuhun. Toki keskivertoa pilvisempinä keväinä ja syksyinä lisälämpöä tarvitsisi reippaamminkin.
Uutena ideana (aiempiin täällä esittämiini versioihin nähden) tässä puhalletaan rännikeräimellä lämmitetty ilma talon alle asennettuihin lämpökaivoihin. Kesällä ja alkusyksystä lämmitetään talon alla olevaa maata noin kuuden metrin syvyyteen saakka (runkoputken vakiomitta). Puhallus onnistunee yhdellä tehokkaalla puhaltimella, jonka kiertonopeutta ohjataan maan lämmönvastaanottokyvyn mukaan. Kun aurinkolämpöä ei kerry varastoitavaksi asti, puhalletaan se ryömintätilaan, jossa se lämmittää yläpuolella olevan lattian. Tietokoneen tms. ohjaama venttiili säätää lämpöä kuljettavan ilman jakautumista ryömintätilaan ja lämpökaivoihin. Ideana on, että maa lämmitetään niin kuumaksi, että maasta hiljakseen vapautuva lämpö pitää talon lämpimänä yli tammikuun. Tämän jälkeen oleskelutiloja lämmitettäisiin siirrettävin sähköpatterein. Korkkilattia ja villasukat/kengät auttaisivat siinä, ettei itse lattiaa tarvitsisi kevättalvesta lämmittää sähköllä.
Ulkoilmalla tapahtuvaa kattojäähdytystä käytetään tässä ennenkaikkea mahdollistamaan talon maapohjan lämmittäminen kuumemmaksi kuin mitä muutoin olisi mahdollista. Kevättalvella aurinkoisina päivinä lämpö varautuisi tehokkaasti välikattolaattaan ja luovuttaisi lämmön illan, yön ja aamun mittaan huoneilmaan.
Merkinnät A, B ja C viittaavat vaihtoehtoisiin salaojitusmenetelmiin ja lämmöneristykseen. A-vaihtoehto olisi halvin eli muodostuisi kevytsorakaivannosta seinämuuria ja anturaa vasten ja vähän tämän ohi alapuolelle. Ideana on, että seinämuuri jatkuu reilusti routarajan alapuolelle, jolloin ei erillistä routaeristystä tarvita. Maahan varastoitu lämpö pysynee näin myös paremmin kasassa. Kuva ei siis ole mittakaavassa.
B-vaihtoehdossa vaaditaan pitkävartinen kaivuri kaivamaan erittäin syvät salaojat, joiden täyttäminen kevytsoralla tulisi kalliiksi. Ongelmia voisi tulla ympäröivän maan liikkeistä vuosien mittaan. Muunlaisten eristeiden levittäminen tuollaiseen kaivantoon puolestaan olisi hyvin vaikeaa. Kaivantojen ulkoreunassa tarvitaan suodatinkangas tai vahva muovikalvo. Ehkäpä tuohon voisi joku kehittää tai on jo kehittänyt elementin, joka vain painettaisiin konevoimalla maan sisään (hintaa kyllä pelkään).
C-vaihtoehto olisi varmaankin järkevin, mikäli pohjavesi nousee ylös. Tässä ideana, että muutama lämpökaivo jätetään ilman pohjakantta ja varustetaan pumpulla, joka pitää vesirajan alhaalla. Tässä vaihtoehdossa voitaneen taloa kiertävistä salaojista jättää putket pois.
Viherhuoneen alle olen piirtänyt erityyppisen lämpökaivojärjestelyn, jossa kullakin kaivolla on oma puhaltimensa. Ideana on pitää viherhuoneen lämmitysjärjestelmä osin itsenäisenä muuhun rakennukseen nähden.
Kriittisiä kysymyksiä:
- pysyykö lämpö riittävän hyvin maassa?
- saadaanko ilman avulla siirrettyä tarvittava määrä lämpöä riittävän pienellä sähkönkulutuksella?
- aiheuttaako välikattolaatta vedontunnetta ottaessaan lämpöä vastaan?
- voisiko noin yksinkertainen lattiarakenne toimia?
- n. 20-32 mm:n filmivaneri palkkien päällä ilman askelääni- ja lämpöeristyksiä
- korkkiponttilauta + 20-32 mm:n vaneri tai OSB-levy
- vai olisiko parempi tehdä palkkien päälle ohut kuitubetonivalu ja korkkiponttilauta pintaan? (kuidulla selvitään matalammalla betonikerroksella, mutta toisaalta muotituksesta syntyy jätettä mikä puulevytoteutuksessa vältettäisiin)
- voiko noin yksinkertainen antura- ja seinärakenne toimia kuvatunlaisessa järjestelmässä?
- onko kuvatunlainen anturaristikko- ja kennotiiliharkkoseinärakenne vierustan kevytsoraojineen maanjäristysturvallinen (huomioiden Suomessa kerran 1000 vuodessa tapahtuvat voimakkaimmat maanjäristykset) - siis niin, ettei seiniin tule halkeamia?
- ovatko rakennusmääräykset niin ohjaavia, että alapohjan vaadittu lämmöneristystaso on saavutettava, vaikka alla olisikin lämpövarasto ja lämpö sieltä otettaisiin putkilla eristeen läpi? (tässä tapauksessa kun toimivin eriste varmaankin olisi kevytsora ja sitä sen verran, ettei puhaltimia juuri tarvitsisi käyttää lämmön ottamiseen maasta)
Toisessa kuvassa hahmotelmani rakennuksen ilmanvaihdon toteuttamisesta. Ideana hyödyntää talvella poistoilman lämpö viherhuoneen lämmittämiseen ja saavuttaa korkealuokkainen ja helposti huollettava ilmanvaihto edullisesti. Todennäköisesti vaatisi jonkinlaisen kosteudenpoistojärjestelmän viherhuoneeseen, jotteivät pinnat huurtuisi häiritsevästi. Ryömintätilan ilmanvaihtoa hoitamassa lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihtokone, jotta lämmönhukka pysyisi aisoissa; lämpötilan tarkoitus pysyä ryömintätilassa 15 ja 40 asteen välillä läpi vuoden - vai olisiko 40 astetta aivan liikaa siltä kannalta, että liikalämmön poisto asuintiloista aistittaisiin vetona (tällöin tarvittaisiin myös paluuilmalle oma suljettu kanavistonsa)?
Tuleeko teille muita ratkaistavia ja pohdittavia kysymyksiä mieleen?
En ole taloa rakentamassa, kunhan vain ideoin ja pohdiskelen.
Laskin http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut perusteella Helsingin seitsemän vuoden lämmitystarveluvuista kuukausikeskiarvot:
- tammikuu 681
- helmikuu 600
- maaliskuu 542
- huhtikuu 361
- toukokuu 139
- kesäkuu 5
- heinäkuu 0
- elokuu 3
- syyskuu 61
- lokakuu 305
- marraskuu 398
- joulukuu 546
- vuosi 3640
Noiden mukaan ei täällä olisi juurikaan lämmitystarvetta kesä-, heinä- eikä elokuussa. Syyskuussa tarvitaan lisälämpöä vähemmän kuin toukokuussa. Aurinkoilmalämmittimen eli kuvan "rännikeräimen" (eng. downspout collector) voi ajatella tuplaavan etelään suunnatun ikkunapinta-alan, jolloin "ilmaislämmöllä" alkanee pärjätä jo maaliskuussa ja vastaavasti pärjäisi myöhempään syksyyn, ehkä pitkälle lokakuuhun. Toki keskivertoa pilvisempinä keväinä ja syksyinä lisälämpöä tarvitsisi reippaamminkin.
Uutena ideana (aiempiin täällä esittämiini versioihin nähden) tässä puhalletaan rännikeräimellä lämmitetty ilma talon alle asennettuihin lämpökaivoihin. Kesällä ja alkusyksystä lämmitetään talon alla olevaa maata noin kuuden metrin syvyyteen saakka (runkoputken vakiomitta). Puhallus onnistunee yhdellä tehokkaalla puhaltimella, jonka kiertonopeutta ohjataan maan lämmönvastaanottokyvyn mukaan. Kun aurinkolämpöä ei kerry varastoitavaksi asti, puhalletaan se ryömintätilaan, jossa se lämmittää yläpuolella olevan lattian. Tietokoneen tms. ohjaama venttiili säätää lämpöä kuljettavan ilman jakautumista ryömintätilaan ja lämpökaivoihin. Ideana on, että maa lämmitetään niin kuumaksi, että maasta hiljakseen vapautuva lämpö pitää talon lämpimänä yli tammikuun. Tämän jälkeen oleskelutiloja lämmitettäisiin siirrettävin sähköpatterein. Korkkilattia ja villasukat/kengät auttaisivat siinä, ettei itse lattiaa tarvitsisi kevättalvesta lämmittää sähköllä.
Ulkoilmalla tapahtuvaa kattojäähdytystä käytetään tässä ennenkaikkea mahdollistamaan talon maapohjan lämmittäminen kuumemmaksi kuin mitä muutoin olisi mahdollista. Kevättalvella aurinkoisina päivinä lämpö varautuisi tehokkaasti välikattolaattaan ja luovuttaisi lämmön illan, yön ja aamun mittaan huoneilmaan.
Merkinnät A, B ja C viittaavat vaihtoehtoisiin salaojitusmenetelmiin ja lämmöneristykseen. A-vaihtoehto olisi halvin eli muodostuisi kevytsorakaivannosta seinämuuria ja anturaa vasten ja vähän tämän ohi alapuolelle. Ideana on, että seinämuuri jatkuu reilusti routarajan alapuolelle, jolloin ei erillistä routaeristystä tarvita. Maahan varastoitu lämpö pysynee näin myös paremmin kasassa. Kuva ei siis ole mittakaavassa.
B-vaihtoehdossa vaaditaan pitkävartinen kaivuri kaivamaan erittäin syvät salaojat, joiden täyttäminen kevytsoralla tulisi kalliiksi. Ongelmia voisi tulla ympäröivän maan liikkeistä vuosien mittaan. Muunlaisten eristeiden levittäminen tuollaiseen kaivantoon puolestaan olisi hyvin vaikeaa. Kaivantojen ulkoreunassa tarvitaan suodatinkangas tai vahva muovikalvo. Ehkäpä tuohon voisi joku kehittää tai on jo kehittänyt elementin, joka vain painettaisiin konevoimalla maan sisään (hintaa kyllä pelkään).
C-vaihtoehto olisi varmaankin järkevin, mikäli pohjavesi nousee ylös. Tässä ideana, että muutama lämpökaivo jätetään ilman pohjakantta ja varustetaan pumpulla, joka pitää vesirajan alhaalla. Tässä vaihtoehdossa voitaneen taloa kiertävistä salaojista jättää putket pois.
Viherhuoneen alle olen piirtänyt erityyppisen lämpökaivojärjestelyn, jossa kullakin kaivolla on oma puhaltimensa. Ideana on pitää viherhuoneen lämmitysjärjestelmä osin itsenäisenä muuhun rakennukseen nähden.
Kriittisiä kysymyksiä:
- pysyykö lämpö riittävän hyvin maassa?
- saadaanko ilman avulla siirrettyä tarvittava määrä lämpöä riittävän pienellä sähkönkulutuksella?
- aiheuttaako välikattolaatta vedontunnetta ottaessaan lämpöä vastaan?
- voisiko noin yksinkertainen lattiarakenne toimia?
- n. 20-32 mm:n filmivaneri palkkien päällä ilman askelääni- ja lämpöeristyksiä
- korkkiponttilauta + 20-32 mm:n vaneri tai OSB-levy
- vai olisiko parempi tehdä palkkien päälle ohut kuitubetonivalu ja korkkiponttilauta pintaan? (kuidulla selvitään matalammalla betonikerroksella, mutta toisaalta muotituksesta syntyy jätettä mikä puulevytoteutuksessa vältettäisiin)
- voiko noin yksinkertainen antura- ja seinärakenne toimia kuvatunlaisessa järjestelmässä?
- onko kuvatunlainen anturaristikko- ja kennotiiliharkkoseinärakenne vierustan kevytsoraojineen maanjäristysturvallinen (huomioiden Suomessa kerran 1000 vuodessa tapahtuvat voimakkaimmat maanjäristykset) - siis niin, ettei seiniin tule halkeamia?
- ovatko rakennusmääräykset niin ohjaavia, että alapohjan vaadittu lämmöneristystaso on saavutettava, vaikka alla olisikin lämpövarasto ja lämpö sieltä otettaisiin putkilla eristeen läpi? (tässä tapauksessa kun toimivin eriste varmaankin olisi kevytsora ja sitä sen verran, ettei puhaltimia juuri tarvitsisi käyttää lämmön ottamiseen maasta)
Toisessa kuvassa hahmotelmani rakennuksen ilmanvaihdon toteuttamisesta. Ideana hyödyntää talvella poistoilman lämpö viherhuoneen lämmittämiseen ja saavuttaa korkealuokkainen ja helposti huollettava ilmanvaihto edullisesti. Todennäköisesti vaatisi jonkinlaisen kosteudenpoistojärjestelmän viherhuoneeseen, jotteivät pinnat huurtuisi häiritsevästi. Ryömintätilan ilmanvaihtoa hoitamassa lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihtokone, jotta lämmönhukka pysyisi aisoissa; lämpötilan tarkoitus pysyä ryömintätilassa 15 ja 40 asteen välillä läpi vuoden - vai olisiko 40 astetta aivan liikaa siltä kannalta, että liikalämmön poisto asuintiloista aistittaisiin vetona (tällöin tarvittaisiin myös paluuilmalle oma suljettu kanavistonsa)?
Tuleeko teille muita ratkaistavia ja pohdittavia kysymyksiä mieleen?
En ole taloa rakentamassa, kunhan vain ideoin ja pohdiskelen.